welcome july

The picture above says it all.
Wishing you a great July!

right now

Listat on nyt käsitelty ja suurin osa tehtävistä töista on tehty. Muutamat pienet jutut, kuten pakkaaminen, odottaa vielä vuoroaan mutta onhan tuohon lähtöpäiväänkin vielä useampi yö. Aikaa on ruhtinaallisesti. Tosin itseni tuntien se uhkaa loppumaan viime hetkillä.

Pakkaamisen kanssa on tällä hetkellä ongelma. Tälle maalle yritetään saada aikaan hallitusta, on yritetty jo tovin. Ratkaisu on tulossa 48 h sisällä tai sitten ei. Jos ei, niin sitten voi tapahtua ihan mitä vaan tai ei yhtään mitään. Kun ei tiedä, ei oikein osaa ajatella. Haluanko ottaa täältä jotain ehdottomasti nyt mukaani ? Mitä ilman en voi olla ? Materialisti minussa on varmasti jo turtunut kuumaan kun ei nosta päätään ja kerro vastausta.

Jos asiaa ajattelen tarkemmin, haluan vain koko perheen täältä pois- ja mahdollisimman pian. Kun tässä on kevään ja kesän mittaan ollut jo yhtä sun toista niin ison putken rikkoutuminen eilen meidän asunnon kohdalla tuntui ihan lastenleikiltä.Pestään astiat ja pyykit kylpyammeessa, ei ongelmaa. Tänään kun putki oli korjattu ja hieman alempaa löytyi toinen reikä, vähän jo nauratti. Aamuinen maanjäristys ei tuntunut enää missään. En edes sitä tuntenut, luin uutisista.

Sen sijaan rannalla röyhkeästi minulta varjon vallanneet paikalliset tai turistit meinasivat saada viikolla niskaansa elämänsä ensimmäiset suomenkieliset rukosanat (poikamme versio kirosanoista). Se jos mikä kertoi, saturaatiopiste on saavutettu.

what about frank

Meillä asustaa maailman fiksuin kultakala, Frank. Nimittäin jos olemme unohtaneet ruokkia Frankin, alkaa maljasta kuulua armoton lasin paukutus. Frank siellä muistuttaa olemassa olostaan. Toinen Frankin tavoista on suora tuijotus. Liikumattomana keskellä allasta, tuijotus suoraan eteenpäin. Vasta ruokakipon heilahdus saa tyypin liikkeelle. Tällä kalalla on aivot, ja tunteet.

Tärkein tehtävä Frankilla on ollut olla maanjäristysmittarina. Silloin kun meillä on heilahdellut, on Frankin vesi heilahdellut. Niinä hetkinä jolloin olen luullut heiluvan, on ollut hyvä tarkastaa maljan vedenpinta, tyynenä se on onneksi ollut.

Nyt loman lähestyessä, Frank pitäisi saada hoitoon. Huonolta näyttää kun kaikki muutkin lomailevat. Frankin edeltäjät, Ruusu ja Martti pääsivät suureen lätäkköön sellaisen putken kautta. Mutta nyt. Minä en vain voi. Pitäisiköhän viedä takaisin kauppaan ?
***
Frank is our gold fish. Smart and clever. If we have forgot to feed him,Frank start to bang the glass or he keeps stairing at you. We need to find a place for him for our vacation but there is nobody who stays here.No idea what to do with him.

at the kitchen

Tänään pidimme välipäivän rannalta ja olimme pääasiassa kotona.
Iltapäivällä kun uni alkoi painamaan silmluomia alaspäin, piti tehdä ratkaisu.
Ottaako siestan vai ryhtyykö toimeen?
Liian paljon on vielä tehtävää ennen lomaa, joten...

sillä aikaa kun viimeisistä jauhoista tehty pullataikina kohosi,
tein tämän libanonilaistyyppisen avaimenperän
vaikka olen aina sanonut, ettei tälläistä minulle tule.
Syön nyt niitä sanojani...
...myöskin kaapin pohjalta löydetyn
"jokanaisen parhaan ystävän"
Betty Crockerin valmissekoituspussista
paistettujen keksien kera.
(älkää ostako - todella imelää,
lapsetkaan eivät syö...)
...kuin myös
extempore tehdyn perunarieskan kera...

...ja etenkin korvapuustien kanssa.
Tein muuten maultaan elämäni parhaimmat korvapuustit.

Tämä kaikki +26 asteen sisälämpötilassa,
kaasu-uunin vieressä, jossa lämpötila hieman kohosi.
Olen keittiöselviytyjä.

too quiet

Yhtäkkiä oli hiljaista. Liian hiljaista. Leipäpalasen hakija oli vaiennut. Ei kuulunut pihaustakaan. Oli pakko hiippailla keittiöstä katsomaan mitä tapahtuu - ja olisihan se pitänyt arvata. Leipäpalanen oli saanut uuden roolin puuna, jota aina välillä maisteltiin. On meillä opetettu, ettei ruoalla saa leikkiä.Mutta kun inspiraatio iski, unohtuivat myös tavat.
***
It was too quiet. I needed to go and see what's going on. And this was the view I saw. A toast got a new life as a piece of wood. Sigh.

from tunic to dress

Ostin taannoin itselleni kesäisen tunikan. Kerran sitä käytin ja sen jälkeen se siirtyikin seuraavalle sukupolvelle, mekoksi. Olen edelleen tyrmistynyt. Milloin meidän neiti kasvoi näin isoksi ? Varsinkaan kun hän ei ole iso, vasta 8- vuotias. Toki luokkansa toiseksi pisin mutta kuitenkin. Vielä äsken vaatteet ostettiin pienten osastolta, nyt varmaan jo joidenkin esiesiteinien. Jos näin on asia, tarkoittaa se tutustumista aivan uusiin haasteisiin. Napapaidoille on tiukka ei jo nyt, mitähän muuta tuleekaan vastaan. Toivottavasti olen vain ennakkoluuloinen ja todellisuus on toista.
***
Awhile ago I bought a tunic for me. I used it once and since then my daughter has been using it as a dress. No idea when she turn out to be a girl who can wear same clothes than mother. Well, there is still time for that in real life but I do hope we can still find nice clothes for her. She is still a child but not so sure if the clothes in her size are for children or for preteenagers.

walls,details

Käynnissä siivousurakka. Katse hakeutuu tavaramäärän sijaan seinille, joissa vapaata tilaa löytyy pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Työ on loppurutistusta vaille.Kohta voi nauttia siististä ja järjestyksessä olevasta kodista.

midsummer

Juhannus on juhlista se mikä pääsee aina yllättämään. Juhannus tulee kuin varkain, kesken koulun päättymisen. Näinä ulkomaan vuosina emme ole sitä koskaan juhlineet.

Äskeinen blogikierros sai kuitenkin aikaan pienoisen nostalgisen Suomi-kaipuun. Miten aina kaikki onkaan Suomessa niin kaunista, hyvää ja parempaa kuin missään muualla. Voinkin hehkutella näissä ajatuksissa vielä muutaman viikon. Lomakuume on nousemassa.
Mukavaa juhannusta!
***
Today it's Midsummer's Eve in Finland. Nightless night. During these years abroad we haven't been celebrating Midsummer at all. Maybe today we will eat well, sit outside at the balcony and send warm wishes to our familys and friends back home. Wishing you all relaxing Midsummer!

first day of vacation

Ensimmäinen lomapäivä takana. Teimme tämän vuoden rantaennätyksen -viisi ja puoli tuntia rannalla. Ennätystä tuskin rikotaan tänä kesänä mutta tätä tarvitsimme tänään. Uintia ja sukellusta,lautailua, piilomajaleikkejä, kalojen saalistusta haavilla, kiipeilyä kivillä, hiekkalinnojen rakennusta ja salakuljetettuja eväitä rannalla.

Ja ne jäätelöannokset korvattiin tikkujäätelöillä kotona. Mutta ehkä jo huomenna pääsemme jäätelölle asti.
***
The first day of vacation. Sea and sun. Beach. Swimming, diving and playing with surf board. Making a hideout, fishing (without luck), climbing on the rocks. Whole five and half hours. It was a good day.

summer holiday

Viimeinen koulupäivä tänään.

Näin kehoitettiin erään luokan ovessa.
Ja nauttia aiommekin ennen suomilomaa.
Huomenna aloitamme.
Altaalle ja rannalle.

Jäätelölle.
Kiivi - vai hunajamelonijäätelöä ?
Siinäpä vasta kysymys.
Mutta mikäs meillä ollessa-
Nyt on loma!
***
Last day at school today.
Tomorrow off to the beach and pool.
And for ice cream..
It's summer holiday.

first ones

Teen täällä aaltoja, yksinäni hymyilen.

Nyt se on sitten tehty.

Tänään myin ensimmäiset rannekoruni, seitsemän erilaista.

*

Mitä tästä opin?

Hinnoittelupolitiikka ei ole minun juttu.

Luopumisen tuskaa en kokenut,mikä oli iloinen yllätys. En siis tarvitse kaikkia näitä koruja.

*

Olen vielä vähän pökerryksissä - joku ihan oikeasti osti minun suunnittelemiani ja tekemiäni koruja! Ilman positiivisia kommenttejanne tähän ei olisi tultu. Kiitos! Virtuaalikahvit mansikkakakulla teille, olkaa hyvät.

***

Today I sold seven braclets. Somebody bought jewels designed and made by me. I'm speechless.

sunday

Meidän sunnuntai. Aurinkoa, merta, sininen taivas ja tuulenvire. Täytettyjä ohukkaita ja salaatteja lounaaksi. Kauniita kiviä kerättyinä. Nyt taas jaksaa ensi viikon.

Our Sunday. Off to the beach. Swimming and diving. Very relaxing.

new pavement

Kaivinkone kaivaa ja alta paljastuu muinoin maanjäristyksessä (!)

mereen vajonnut kaupunki.
Aarteenetsijät työssään aamunkoitosta auringon laskuun.

Jotakuinkin tältä näyttää Italian valtion kustantama
noin sadan metrin pituinen uusi jalkakäytävä.
***
Old and new, together. Ages ago this town collapsed to the sea,thanks to quake.
But now it's here again. Treasure hunters are digging up new treasures.
The goverment of Italy donates this new pavement for the town.

hot shaky summer

Guess what is a top 1 subject in every discussion ? Yes, it's electricity, or lack of it. Yesterday we got 2 hours and 5 minutes public electricity, otherwise we were on generator. The cost of diesel is high, so the generator is off some hours during the day and night. It's okay, who needs electricity during the day ? I can tell you one, a spoilted Finn, me.

*

I want to do some surfing in the Internet, wash some laundry, want to cool apartment with AC. Maybe even try to do some ironing. But no, without electricity, I just don't know what to do. It's too hot to do anything inside, outside sun is shining without shade.

*

But no worries. This is going to continue for the next 4 months. I'll get used to it. As well I'm used to earthquakes ( well, that was a lie). Yesterday we had two, around 3,9 Richter. This morning two (same scale) as well. That's top 2 subject.

*

My very special top 1 subject is - counting the days for departure.

little artist

Edellisessä välitodistuksessa tyttären taide/askartelun arvosana oli tippunut numerolla. Kahden kouluvuoden ja 4A suoran jälkeen paperilla komeili 3A. Pikkujuttu, ajattelin ensin kunnes kuulin syyn numeron tippumiseen. Käyttäytyminen. Minkälainen käytös, sitä ei kerrottu. Tästä ihmeissäni marssin alaluokkien koordinaattorin luon ja pyysin selvitystä asiaan. Asia luvattiin hoitaa, mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja siinä välissä tulin maininneeksi asiasta tyttären taidekerhon opettajalle. Seuraavaksi käytiinkin kiivas keskustelu asiasta kahden opettajan välillä. Tämän episodin jälkeen keskustelinkin jo rehtorin ja hänen vaimonsa sekä itse taideopettajan kanssa. Ja olin entistä enemmän pihalla. Vastaus kun oli : koko luokka oli saanut numeroa huonommat arvosanot, johtuen tunneilla vallinneesta melusta ja levottomuudesta. Mielenkiintoista, sillä samalla selvisi, että erään toisen koordinoijan lapsi, joka on tyttären luokalla, oli saanut pitää hyvän arvosanansa.Hmmm. Lisäksi huono käytös ei vaikuta numeroon vaan noihin aakkosiin. Toinen hhmmm. Kolmanneksi olin yllättynyt tuosta joukkorangaistuksesta.Neljänneksi oli yllättävää tietää, että taidetunneilla määritetään käyttäytymisnumero, kun sitä ei muuten näy missään. Koko aikana en tietenkään saanut vastausta tyttären käytöskysymykseen. Itseasiassa taideopettaja oli sitä mieltä että hänen antamansa numero on hyvä ja vastaa tyttären taitoja.

Jos äiti oli ymmällään, niin oli jo tytärkin, käyttäytymisensä suhteen. Saako äiti kysyä opettajalta miksi ? Voiko sanoa oman mielipiteen vaikka se eroaisi opettajan mielipiteestä? Saanko neuvoa vieruskaveria? Äiti, sanoinkohan tänään opettajalle jotain väärin ?

Meidän neiti aurinkoinen on joskus jotain muutakin mutta väitän tuntevani hänet sen verran hyvin, että tiedän miten hän koulussa käyttäytyy.Samaa vahvisti luokan oma opettaja sekä muutamat muut opettajat.Ei huolta,eikä muutosta käytöksessa. Syytös huonosta käyttäytymisestä oli minusta ala-arvoinen, varsinkin kun syytä ei löytynyt eikä muilla opettajilla ollut ongelmaa. Sen verran olisin toivonut vastauksia, että tietäisin koulun ja erään opettajan periaatteisiin kuuluvan oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden,kannustuksen ja ammattitaidon. Nyt voin vain toivoa niitä siellä toteutettavan.

recycling

This is the first year ever I see this thing to happen - recycling. Yippee!

summer fun

Kokeiluja puuhelmillä. Värejä, kirkkaita ja energisiä. Meidän uudet kesäkarkit.

***

Something different. A new experiment with wooden beads. A lot of fun.

because of insurance

Tänä päivänä kahdeksan vuotta sitten minusta tuli rouva, vähän yllättäen. Edeltävänä viikonloppuna mies oli todennut, että naimisiin on mentävä. Ajankohta oli kaikkea muuta kuin suotuisa. Esikoinen oli syntynyt vain kuukautta aikaisemmin, syntymää edeltävät viikot olin viettänyt raskausmyrkytyksen vuoksi sairaalassa.Keho oli edelleen turvonnut ja sektiohaava muistutteli olemassa olostaan.

Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavaksi. Maanantaina mies soitti maistraattiin,selitti kiireen syyt ja sai kun saikin viikon viimeisen vihkiajan. Vaatepuoleen ei panostettu, minä en mahtunut mihinkään parhaimpiin vaatteisiini, solidaarisuudesta mieskin pukeutui rennosti. Tarjottavaksi hankittiin vadelmaleivokset todistajille ja siinä se oli. Kolme päivää vihkimisestä mies oli jo sotatoimialueella ja minä tyttäremme kanssa Suomessa.

Toki olin unelmoinut yhdestä ja toisesta häihin liittyvästä mutta eipä tämäkään tapa ollut hassumpi. Ei stressiä häistä (ostin vain ne leivokset), omille vanhemmillekin ilmoitimme vasta vihkimisen jälkeen. En edes tiedä olisimmeko naimisissa tänäkään päivänä, jos miehen työnantaja olisi hyväksynyt avoparit. Naimisiin mentiin siis (vain) vakuutuksen takia.

farewell

Kiireinen viikko. Päiväkodin esikoululaisten valmistujaiset, koulun ulkomaalaisohjelman hauskuus-juhla, syntymäpäiväjuhlat, jäähyväisiä lomille lähtijöille sekä niille, joiden kanssa seuraava tapaaminen voi tapahtua joskus tai sitten ei enää koskaan.

Jäähyväisiin tottuu ja ei totu. On ihmisiä, joiden kanssa voi viettää aikaa paljonkin mutta he eivät kosketa sisimpään. Toisten kanssa jo ensimmäinen kohtaaminen voi jättää kehoon jäljen, joka kantaa pitkälle. Mutta jokaisesta kohtaamisesta, jokaisesta ihmisestä voi olla kiitollinen. Uskon, että jokaisen kohtaamani ihmisen myötä olen oppinut myös jotain itsestäni.

Lastemme koulu on paikallinen koulu mutta koulun oppilaat tulevat Libanonin lisäksi 23 eri maasta ympäri maapallon. Tänä vuonna, jos koskaan, tuo maiden runsaus on ollut positiivinen lisä. Siinä yhteishengessä, huolenpidossa ja toisten huomioonottamisessa mitä näillä lapsilla iästä tai kansallisuudesta riipumatta on, on aikuisilla paljon opittavaa.

one year

Tasan vuosi sitten tänään ensimmäinen blogiteksti lähti maailmalle. Tarkoituksella liikkeelle lähtö tapahtui salanimen turvin, kasvottomana. Rohkeus kasvaa näemmä matkan varrella ja vuoden kirjoittelun kunniaksi päätin julkistaa edes jotain, ainakin osan kasvoista. Tuo lievä vaaleus silmien ympärillä johtuu panda-efektistä, minkä saa kun pitää aurinkolaseja silmillään uimarannalla kokonaisen päivän.

Kiitos kuluneesta vuodesta teille kaikille, jotka kommentoitte ja teille hiljaisille, jotka piipahdatte. Jatkoa seuraa edelleen.
***
A year ago this blog started its life, if you can say so. Because of that I decided to show you who is behind all these texts and pics. Thanks for all comments and visits.

experiment

Micro as Nikon people says. Macro as Canon people says. Whatever but I like... no love it. Be prepared ! More to come...

lost and found

Jokin aika sitten vihkisormuksen timantti katosi. Eräänä aamuna sitä ei vain ollut. Etsiskely ei tuottanut tulosta, sormuksia kun en sisällä pidä vaan laitan ne sormeeni ulos lähtiessä ja kotiin tullessa palautan omaan kippoonsa. Kipon pohja ei kimallellut vaan kumisi tyhjyyttään.

Mies kysyi laitatetaanko uusi timantti vai vaihtoehtoisesti haluanko uuden linssin kameraani. Tiukka paikka mutta kun oli kyseessä nyt tai ei koskaan- hetki, päädyin linssiin.Taka-ajatuksena hankkia timantti sitten Suomesta. Varasuunnitelma sormusten varalle oli lisätä yksi sormus jonoon.

Linssi tilattiin ja viikko siitä, järjestäessäni helmiä, käteeni eksyi myös pienen pieni timantti. Vieläkään ei ole selvinnyt,kuinka timantti oli päätynyt helmien pariin, sormukset kun eivät ole lähelläkään helmipöytääni. Niin, ja jotta onni olisi täydellinen, kuvat on otettu uudella linsillä, jonka odotus oli oma jännityksensä. Joskus tietää vasta myöhemmin, että on ollut onnellisten tähtien alla.

***

Awhile ago I lost my diamond. Gone and no where near to see. At the same time we had plans to buy a new lens. Husband asked me to choose-lens or diamond. After a hard, though consideration, decision was clear. A new lens. Luckily I found my diamond as well. Life is full of surprises!