Tasan vuosi sitten tänään ensimmäinen blogiteksti lähti maailmalle. Tarkoituksella liikkeelle lähtö tapahtui salanimen turvin, kasvottomana. Rohkeus kasvaa näemmä matkan varrella ja vuoden kirjoittelun kunniaksi päätin julkistaa edes jotain, ainakin osan kasvoista. Tuo lievä vaaleus silmien ympärillä johtuu panda-efektistä, minkä saa kun pitää aurinkolaseja silmillään uimarannalla kokonaisen päivän.Kiitos kuluneesta vuodesta teille kaikille, jotka kommentoitte ja teille hiljaisille, jotka piipahdatte. Jatkoa seuraa edelleen.
***
A year ago this blog started its life, if you can say so. Because of that I decided to show you who is behind all these texts and pics. Thanks for all comments and visits.
16 comments:
Onnea ensimmäisestä vuodesta!
Tosiaan rohkeus kasvaa ajan kuluessa, ja blogi saattaa muuttaa muotoaan.. Itsekin paljastin itsestäni hiukset takaapäin, muuta en ole vielä rohjennut paljastaa..
Minä huomaan pääseväni sitä paremmin blogeihin "sisään" mitä enemmän tiedän niiden kirjoittajista. Senkin, miltä kirjoittaja näyttää, edes jota kuinkin.
Olemus, koko, muoto, asennot, silmät...ennen muuta silmät kertovat ihmisestä. Antavat jotenkin hengen teksteillekin. Niin se vaan on, tänä kuvien aikakautena!
Kiitos kun olet pitänyt tätä blogia jo vuoden. Olemme saaneet siitä paljon, mutta niin olet sinäkin, uskoisin.
Ja ilman tätä blogia minulla ei nyt olisi sitä sinistä rannekoruakaan!
Minun on muuten pitänyt kysyä tuhanteen kertaan että se kortti...olitko tehnyt itse paperin kun minusta se oli käsintehtyä (?).
Onnea 1-vuotiaalle!
Hassua, että takana on vain yksi vuosi; pikkujutut tuntuvat kuuluneen arkeni piristämiseen huomattavasti pidempään :)!
Parhaat terveiset!
Vuosi täynnä, kiitos että pidät tätä blogia, täällä on mukava käydä.
Onnea 1-vuotiaalle blogille ja todella kiva kun rohkeus kasvoi koska oli kiva nähdä sinut. Minullakin on ympärivuotuinen pandaefekti naamalla sekä yksi isompi raja kasvojen ympärillä :)
Onnea blogille ja hauska "nähdä"!
Kiitos kaikille kommenteista.Niitä on ilo lukea.
Blogista: ajattelin alussa blogin lokeroituvan johonkin mutta näyttää olevan sillisalaattia mutta ehkäpä kultainen keskitie vielä löytyy tai jatkuu samanlaisena..
Ja kyllä,blogista on tullut varaventtiili.Ihmettelenkin miksen sitä jo aiemmin aloittanut (käyttännön syistä kun ei ollut kunnollista nettiyhteyttä).
Violet, ostettu paperi oli..olisi kyllä mukavaa osata tehdä omansa mutta sehän on vain järjestelykysymys oppia tekemään,joten ehkä jonain päivänä.
Minusta on ollut mielenkiintoista seurata blogiasi,nain naapurimaasta (Israelista)Ja valokuvasi ovat todella kauniit!
Onnea ensimmäisestä vuodesta! Sinulla on täällä aina niin kauniita kuvia ja mielenkiintoisia tekstejä. Hassua tosiaan nähdä bloggaajien omakuvia, tosin en voi sanoa itse loistaneeni siinä. Monesti kuvissa onkin ihan erinäköinen ihminen kuin mielessään ajattelee, jotenkin sitä rakentaa alitajuisesti ja automaattisesti kuvan päässään henkilöstä tekstien takana.
Kiitos siis vielä kerran kommenteista ja onnitteluista!
Yaelian, minä voisin siirtyä vaikka heti pitämään tätä blogia rajan sinne puolen ;).Nyt tyydyn vain katselemaan rajaa parvekkeelta..
ekub, osuiko ajatus ja nähty kuva yksiin ? :)
Hauska tavata! Olet kaunis.
Ehdottomasti kasvojensa (tai edes hahmonsa) esiintuominen edistää ystävyyttä. Vasta sitten pystyy laittamaan palasia paikoilleen, ja tosissaan kiinnostumaan, tulee tunne että siellä tosiaan on oikea ihminen kirjoittelemassa.
Olen saanut joitain tapaamisehdotuksia s-postitse henkilöiltä, jotka kirjoittavat nimimerkillä, eivätkä esiinny blogissaan mitenkään. Pakko todeta, että tälläiset sokkotreffit eivät ihan kiinnosta, kyllä tahdon tietää ketä lähden tapaamaan.
Niin ja se tärkein, kiitos blogistasi ja onnea täydelle vuodelle!
Käyn täällä kyllä, vaikken aina kommentokkaan. Ja nyt vielä useammin kun tiedän kuka kirjoittaa...
Liivia, no huh huh, noita nimettömiä tapaamiskutsuja.
Kasvokuvien kanssa olen ollut vähän arka kun täällä maailmalla olemme mutta kun nyt jokainen täälläkin tietää,niin miksei sitten suomenkielisellä alueella.Ja totta puhut Violetin kanssa-kun edes jotain näkee toisesta, tekee se blogista elävämmän.
Onnea yksi vuotiaalle. Itse en ole vielä uskaltanut "tulla kaapista ulos". Ehkä sitten kehtaa, kun on uusi kesätukka? Luin vasta äsken toukokuussa lähettämäsi postin, kun blogiini ei päässyt. Olen tosi ajan tasalla. Kiitos blogistasi.
Helmiina,kiitos ja kyllä, uusi kesätukka voi olla hyvä syy näyttäytyä, jos ei muuten niin takaapäin :)
Kiitos itsellesi mukavasta blogista, nurkauksesta. Mina kayn ehka hiljaisena kavijana, mutten vain piipahda. ;o)
Post a Comment