30.6.10

***

Tämä loman alku on varsin hengästyttävä. Jollain hassulla tavalla luulin, vielä tuolla maailmalla ollessa, että sitä vaan rentoudutaan sitten Suomessa. No, totuus on ollut hieman toisenlainen.

Ilokseni kuitenkin huomasin tänään, ettei minun ylitseni niin vain kävellä, oli titteli mikä hyvänsä. Ja voin kertoa, että titteli oli hieno.Mutta kun unohtuu katsekontakti, silmät pyörivät ympäri kattoa ja samaan aikaan suu suoltaa tiukkasävyistä tekstiä miten tulee tehdä, niin metsään menee. Titteli tuli kaikille selväksi, useamman kerran se sanottiin, mutta muuten olikin unohtunut kotiläksyt. Siltä toiselta, ei minulta.

Kotiäiti vs. kukonpoika 6-0.

29.6.10

reality check up

Yleistetty lähtökohta:
Suomessa on tympeät myyjät, palvelua ei saa.Muilla mailla vierahilla on niin auttavaisia ja ystävällisiä myyjiä. Ja ne nuoret, ne eivät sitten osaa käytöstapoja, ei ollenkaan.

Tänään,
nuorisoliikkeessä:
Nuori, naismyyjä hymyillen: Hei, kuinka voin auttaa ?

etnisessä ruokakaupassa:
me: Hei
myyjä, vilkaisee olkansa yli: ---
me: Kiitos ja näkemiin.
myyjä istuu kassalla,käsi poskella:---

Voi olla, että meiltä löytyy useampi koru tänä kesänä mutta se tietty kastike jää kaupan hyllylle.

28.6.10

some results

Henkiset pelastusliivit joutavat nyt seinälle.
Tämä päivä oli hyvä päivä.
Pikkumiehen astmaepäily on toistaiseksi kumottu.

27.6.10

this summer i will

Tänä kesänä aion:
- syödä paljon jäätelöä
- syödä vielä enemmän marjoja
- kävellä paljain jaloin
- lukea monta kirjaa
- antaa auringon paistaa kasvoille
- käydä taidenäyttelyssä
- nähdä ystäviä ja sukulaisia
- liikkua
- rentoutua

...sopivassa suhteessa tätä kaikkea.

26.6.10

happy midsummer!

Rauhallinen juhannus kaupungissa.
Eilen juhannuskahvit pihamaalla, pitsiliinalle katettuna.
Seurassa 95- ja 98-vuotiaat naapurit.
Tänään etsitään koripallo ja tarkastetaan polkupyörät.
Rauhallista juhannusaikaa!

23.6.10

*


Maailmalla kokoon kasattu lista on muutamaa kohtaa vaille valmiiksi tehty, yliviivattu. Postiin pitäisi vielä ennättää mutta on mokoma muuttanut jonnekin, ensin täytyy paikallistaa osoite. Eilen eksyin tavarataloonkin, olivat laajentaneet kunnolla.

Nyt suunnitteilla toinen lista. Lähinnä se käsittää työvaiheita, miten päästään eroon putkiremontin mukanaan tuomasta hienosta pölystä. Haastavinta tulee olemaan 8,5 m + 3 m kirjahyllyjen siivous. Voin sanoa, että sitä pölyä on ja tulee koko ajan lisää. Odottaako suosiolla ensi kesään ja aivastella tämä kesä ?

Putkiremontin keskellä eläminen kysyy luovaa hulluutta, pitkiä hermoja ja huumoria. Ensimmäistä löytyy omasta takaa, keskimmäistä ei hakemallakaan ja viimeiseen tarvitaan toisia ihmisiä. Nyt sekin on hieman haastavampaa kun puhelin lopetti toimintansa ja sim-kortti tyhjeni uudessa puhelimessa. 116 puhelinnumeroa lensi bittiavaruuteen.Lepäiltkööt rauhassa.

Tulee olemaan hiljainen kesä. Josko sitä sittenkin siivoaisi.

22.6.10

at 21.08

Iski matkaväsymys.
Lomaväsymys.
Remonttiväsymys.

Mutta ei jouda nukkumaan, sillä nyt katson tämän.

21.6.10

putkiremontti from h....

Minulla oli unelma.
Unelma tietynnäköisestä kylpyhuoneesta.
Valkoisesta, kauniista ja toimivasta.
Sain sen, osittain.
Sain valkoista. Sain tiililaatoituksen.

Mitä en saanut, sen sotkivat ne pienet senttimetrit, jotka muuttivat koko näkymän.
Tavalla, jota ei voi korjata.
Tai väärin,voi niitä korjata.
Saadaan uusi sisustuselementti, pieniä muovisuojia seinässä siellä täällä.
Juuri kun niistä eroon päästiin.

Voin unohtaa mahdollisen kuivausrummun.
Mutta enhän sitä oikein halunnutkaan.
Rumiahan ne ovat.

Voin unohtaa kauneuden.
Mistähän löytyisi 30 x 50 x 70 pesukone ?
Tai kuka sitä konetta kaipaa, pestään käsin.
Tai patteria. Kylmä karaisee.

Vähiten haluan miettiä mitä kaikki maksaa.
Hukkaan mennyt unelma.

Päätin.
Meillä ei tehdä enää yhtään remonttia.
Ei ensimmäistäkään ilman, että minä teen tai olen paikalla.

20.6.10

gone to the forest



Tänään.
Näistä maisemista toisenlaisiin.
Palaan linjoille kunhan yhteydet löytyvät.

18.6.10

pineapple



Nyt on tyytyminen vain kuviin, kun unohdin eilen ostaa uuden herkkukappaleen.
Päässä liian paljon listoja, liian paljon muistettavaa.

17.6.10

these days



Ilmassa väsymystä. Kaikki kiitos mm-kisoille. Jalkapallohullukansakunta katsoo kaikki matsit lähikuppilassa vähemmän hiljaisesti. Otteluiden jälkeen samainen kansakunta suuntaa moottorimarssille kylän raitille torvet, pillit, suu soiden. Rengasta poltetaan, u-käännöstä harjoitellaan. Keskiyöllä.

Jotta väsymys ei todellakaan poistu, jatkamme päivisin auringon alla oloa. Elo rannalla on siirtynyt uima-altaalle meduusoiden vallatessa meriveden. Nyt voi jättää etikan pois rantalaukusta ja lisätä sinne yhden ylimääräisen lehden tai kirjan. Tänään sukellan, jos en altaaseen, niin ainakin onnellisuuteen.

16.6.10

at the camel point




(kuvat keväältä)

Tänä kesänä maahan odotetaan suurta turistitulvaa. Hotellihuoneiden hinnat ovat kohonneet taivaisiin.Pääkaupungissa pelätään, että liikenne ruuhkautuu entisestään. Ja se huoli onkin perin aiheellinen.

Mutta miten meidän perällä. Näistä keväisistä kuvista tilanne ei ole juuri muuttunut. Minä en näe enää mitään rappioromantiikkaa vaan suorastaan välinpitämättömyyttä. Jatkuva sodan pelko on aika kulunut syy olla tekemättä yhtään mitään, varsinkin kun hinnat kohoavat vuosi vuodelta. Paljon tekisi jo sekin, että roskia siivottaisiin näkyvistä pois. Mutta kun ei.

Onneksi voin kertoa mielipiteeni jaloillani.

14.6.10

organic food


Meillä ollaan siirrytty suurimmassa osassa vihanneksia luomuun ja kaikki hedelmät mitä saadaan luomuna, ne hankitaan. Hieman enemmän suunnittelua ja isompi vihannesten pesu-urakka kerran viikossa mutta kaikki se on vaivan väärti.

Tomaatit maistuvat tomaateilta, kurkut kurkuilta. Porkkanat sopivan makeilta.Salaatissa ja kaalissa on makua. Mieluummin rahat maistuviin tuotteisiin, kun ties millä myrkyillä kasvatettuihin paperivihanneksiin.

Tuntuu, että makuaistikin on herännyt eloon.

12.6.10

thinking big


Talvella aloin tehdä neliöitä virkaten. Uusi torkkupeitto tavoitteena. Tein neliöitä vinon pinon, sitten yhdistin ja unohdin koko asian. Tulos lämmittää sopivasti joko hartioita tai kylmiä varpaita. Kenties suurenee, kenties ei.

Saamattomuuteeni kyllästyneenä purin myös nuppineuloin kasatun tilkkutäkin. Se oli aloitettu jo kolme vuotta sitten, hartaasti suunniteltu ja mietitty. Mutta kun mitään edistystä ei asian suhteen tullut, irrroittelin palaset pinoon. Muistoksi yksi koristeista pääsi tyynynpäälliseen ilmettä antamaan.

Näistä oppineena syksyllä tavoitteena on ajatella pienesti, tehdä suuresti.

11.6.10

under the palm tree


Tänään aloitimme sen, hitaamman ja aivottoman elämän. Niinkuin olemme tehneet kaikkina näinä vuosina, kun lapset ovat olleet koulussa. Siirrymme täysin eri rytmiin. Heräämisen jälkeen aamupala, sitten rannalle, jossa keskimäärin kuusi tuntia, kotona suihku, ruoka ja nukkumaan.

Pakko myöntää.Tämä rytmi väsyttää enemmän kuin mikään muu aikataulu vuoden aikana. Onneksi aika on rajallinen. Lentokonetta odotellessa.

10.6.10

down to the sea




Ihan aina ei jaksa suunnata rannalle kun tekee mieli uimaan.Silloin tehdään seuraavaa. Kadun yli, kiviä pitkin alas ja suoraan veteen. Keskustassa asumisella on puolensa, tämä yksi niistä parhaimmista.

Silmät on kuitenkin pidettävä tarkasti avoinna. Kivillä ja kivien välissä on rikottuja lasipulloja, saattaapa siellä vilahtaa myös kissan kokoisia rottia. Suurimman vaaran aiheuttavat kuitenkin vesiskoottereilla hurjastelevat tyypit, joiden on pakko tulla esittämään taitojaan aivan rantaviivaan.

Viime sunnuntaina lapset olivat jäädä yhden tälläisen aivottoman, mahtipontisen, täydellisen dootin ohjastaman skootterin alle. Samaisena iltana luimme uutisista, että 7-vuotias Ali oli hukkunut päivällä naapurirannalla. Hukkumissyytä ei kerrottu, mutten ihmettele, jos jollain vesiskootterilla olisi ollut asian kanssa jotain tekemistä. Ohjastajilla kun ei ole aikaa eikä haluakaan jäädä katsomaan, mitä heidän kurvailuistaan seuraa.

9.6.10

that was it

Viimeinen päivä koulussa. Tervetuloa kesäloma.

Mutta tuttuun paikalliseen tyyliin käymme koululla vielä muutaman kerran. Yhtenä päivänä hakemassa kuitit, toisena juhlimassa, kolmantena saamassa todistukset ( jos ne on jo kirjoitettu ) ja varmaan vielä neljäntenä päivänä jostain yllättävästä syystä (mitä todennäköisemmin hakemassa ne todistukset, joita ei oltu allekirjoitettu tai leimattu aikaisemmin).

Yhtään ei kyllä haittaa, jos unohdamme kesätyökirjat koululle. Lapset kun eivät ole niitä tähänkään asti tehneet loppuun saakka. Jostain syystä unohtuvat aina Suomeen. Ne on ne kilorajoitukset lentokoneissa. Kaikkea ei voi pakata mukaan. Äidin kyllä pitäisi opetella valehtelemaan sujuvammin tai tunnustaa ihan suoraan.

7.6.10

the ruins, part 2



Totuus on se, että vaikka kuinka yrittäisin dokumentoida niitä historiallisia kohteita,kameran linssi suuntautuu jonnekin muualle. Kukat kun vaan on niin kauniita. Jos vielä vain oppisi niiden nimetkin.. Tunnen jo magnolian, hibiskuksen, tiskiharjakukan... ja sitten oli vielä....jotain.

6.6.10

the ruins next door




Kävimme jokunen viikko sitten naapuriraunioilla. Edellisestä kerrasta olikin aikaa kokonaiset viisi vuotta. Mikään ei ollut kuitenkaan muuttunut.

4.6.10

about something

Se sai kuulla, että taannoisen työpäivän tulokset julkaistaan. Suurinpiirtein kaikki kuvat. Sitä vähän nauratti, mutta toisaalta sille tuli hyvä mieli, että kuvat ylittivät jonkun kynnyksen. Sitten se kahviaamussa kertoi muille naisille, että sen ottamat kuvat löytyvät sitten yhdestä kirjasta.Kannattaa katsoa. Palautetta otetaan vastaan.

No, ei se rumpujen päristystä odottanutkaan muttei se oikein osannut odottaa täydellistä hiljaisuuttakaan muilta naisilta.Vähän aikaa se siinä mietti, että oh, hoh mutta sitten sitä jo nauratti enemmän.

Sillä, jos jollekin on kova pala, että yhden sen ottamat valokuvat julkaistaan koulun vuosikirjassa jossain täällä perähikiällä tänä herran vuonna x, niin silloin jonkun muun on hankittava oma elämä. Se taas sai loistavan oppitunnin naisten välisestä solidaarisuudesta ja kannustuksesta... vai oliko pikemminkin juuri niiden puutteesta?

3.6.10

a way too hot

Vain joku päästään vinksahtanut päättää aamukävelyn sijaan juosta osan matkaa suhteellisen reipasta tahtia. Ensimmäisten kymmenien metrien jälkeen ei enää näe eteensä, kun vettä valuu päätä pitkin. Vesipullo odottaa kotona pöydällä, kun ei sattunut itsestään käteen hyppäämään.

Kaiken tämän seurauksena saa nestehukan ja armottoman päänsäryn.
Onneksi peili kertoo ketä voi syyttää asiasta.