Talvella aloin tehdä neliöitä virkaten. Uusi torkkupeitto tavoitteena. Tein neliöitä vinon pinon, sitten yhdistin ja unohdin koko asian. Tulos lämmittää sopivasti joko hartioita tai kylmiä varpaita. Kenties suurenee, kenties ei. Saamattomuuteeni kyllästyneenä purin myös nuppineuloin kasatun tilkkutäkin. Se oli aloitettu jo kolme vuotta sitten, hartaasti suunniteltu ja mietitty. Mutta kun mitään edistystä ei asian suhteen tullut, irrroittelin palaset pinoon. Muistoksi yksi koristeista pääsi tyynynpäälliseen ilmettä antamaan.
Näistä oppineena syksyllä tavoitteena on ajatella pienesti, tehdä suuresti.
8 comments:
Ihanan värinen on torkkupeittosi alku. Kirjoitin ensin vahingossa, että torkkulappusi ja totesin, että eikö se olekin juuri torkkulappu, jos se peittää hartiat tai jalat?
Hieno torkkupeitto! En voi kuin ihailla....
Aina pitàà olla keskeneràisià(kin) projekteja. Eihàn sità koskaan tiedà, milloin ispis taas iskee.
Ihania ovat, kuitenkin edes pienesti valmista! Tämä kolahti muhun aikas kovin, muistin heti kaikki keskeneräiset nurkissani...miksi niin vaikea saattaa asioita loppuun?
Aloitan aina into piukeena uutta, ja siihen jää, kun uusi idea iskee. Pitäisi palkata joku tekemään ideat loppuun saakka.
Hieno peitto, hyvät värit. Minulla on tällä hetkellä paljon projekteja. Enimmäkseen pieniä, korjailuja ja muokkailuja. Sitten roikkuu mukana myös ikuisuusprojektina torkkupeitto. Mieli vaatisi, että tehdään yksi homma kerrallaan valmiiksi ja kaikki vanhat pois, ennen kuin uusia voi aloittaa.
Pikkusisko, lappuhan se on, todellakin. Värit alkoivat hyppiä silmille hiukan liian imelänä, siinä yksi syy työn hitaalle etenemiselle.
Yaelian, kiitos:).
Lissu, no, niitä keskeneräisiä löytyy, tulisi joskus edes valmista...jostain :).
Satu, siinäpä se, ideoita tulee niin hurjasti ettei kaikkea millään ennätä tehdä ja minun kohdalla kaikkeen eivät taidot edes riitä ja sitten hidastuu armottomasti. Palkataanko puoliksi joku supertekijä ? Ja itseasiassa se ettei saata asioita loppuun tuntuu tosi tyhmältä, vaikka kyseessä ei ole isot asiat, tavallaan...
Heidi-Helmiina, samaa vaatii nyt minun mieli. Niinpä olin erittäin onnellinen, kun purin tilkkupeiton.Ei enää ole mörkönä nurkassa, mistä sen aina näin.
Kaunista jälkea! Minullakin on kahden torkkupeiton laput valmiina, mutta yhdistely ei jaksa yhtään kiinnostaa. On kivempi tehdä niitä lappuja vaikka nurkat täyteen!
Katriina, kiitos, totta, lappusia on mukavampi tehdä kui yhdistää.Siihen se tämä peitto varmaan lopahti kun yhdistin samalla kun tein...virhe.
Post a Comment