lost in beadland

Keittiö. 
Roskat.
Sänkyjen petaus.
Yleissiisteys. 
Lattia.
Ruoka.
Pyykit.

Seuraavaksi vain helmiä.

very interesting question

Lapsille on tulossa juhlat.
Ensin nimenä oli joulujuhla.
Sitten joku huomautti joulu-liitteestä ja nimeksi tuli lasten juhlat.
Sitten joku mietti, että itseasiassahan tässä nyt poljetaan niiden oikeuksia, ketkä ihan kulttuuri- tai uskontosidonnaisesti juhlivat joulua.
Sillä, jos juhlassa on kuitenkin joulupukki, niin onhan se joulujuhla.
Ja kyseessä ei ole uskonnollinen kokoontuminen vaan juhla lapsille.
Ja ne lapset, joiden perheessä joulua ei juhlita missään muodossa, eivät sinne tule kuitenkaan.
Eivät ole tulleet ennenkään.
Kenen oikeuksia tässä nyt sitten ajettiin, kysyn vaan.

gosh...

Tänään hän, 80 kilometrin päässä.
VAIN 80 kilometrin päässä.
En ymmärrä miten olen nukkunut onneni ohi.
En käsitä.
En tajua.
Ja tottakai sinne on menossa kaikki, tai no, ainakin neljä tuttua.
Kaikkien muiden elämässä tapahtuu kaikkea kivaa ja minä elän näemmä kuplassa.
Onneksi mies toi eilen kotiin karkkipussin, sellaisen vähän isomman.
Olisikohan mahdollista hukkua tuohon karkkimäärään?
Kokeilen sitä kunhan ensin olen hakannut päätäni riittävästi seinään...



Ukille tiedoksi: suomisuklaata on nyt hetkeksi.

the birthdaycake

Tämän päivän postausta piti kuvaaman suklaakakku tomusokerikuorrutuksella, kermavaahtoa pieni keko siinä vieressä. No ei sitten ole kuvaa, eikä taida tullakaan.
Jos ohjeessa lukee 300 g suklaata tarkoittaa se, että taikinaan laitetaan se 300g eikä niin, että päätetään säveltää lennossa ( lue ei saada levyä halki) ja heitetään koko suklaalevy eli 450 g sulamaan. Asia olisi varmasti ok, jos koko reseptiä hienosäädettäisiin samalla mutta ei nyt juuri siinä vaiheessa tainnut tulla kokki kolmoselle mieleen.
Mehevä suklaakakku, mistä suklaan kuuluu valua keskeltä alas, ainakin kuvissa siltä näyttää, on nyt erittäin tiivis klöntti. Sanoinko jo, että on myös erittäin painava. Ja maistuu erittäin... paikalliselta suklaalta. Niin ja koska kaasu-uunimme tekee sen aina, koristaa kakkua myös musta pinta. Vähän niinkuin bonuksena.
Onneksi mies tuntee vaimonsa ja tietää, ettei aina voi onnistua. Ja mistä sitä tietää, voihan hän tykätäkin syntymäpäiväkakkunsa mausta. Rakkaudella tehty.

lost in ...

Miten monta tuntia vuorokaudessa on riittävästi?
24/7 ei toimi.
Projekteja pukkaa, keskeneräisiä roikkuu.
Valmista ei tule tekemälläkään.
Olen kadottanut järjestelmällisyyteni.
Olen kadottanut ajankäytön hallinnan.
Mutta en tiedä minne mokomat katosivat.

today

Johan oli juhlat.
Myöhään eilen illalla etsimme autoille parkkipaikkoja ympäri kaupunkia.
Tänään asuintalomme ympäristö oli tyhjää täynnä, kunnes ashurajuhlijat marssivat paikalle.
Ihan kaksi nollaa ei taida riittää numeron perään, väkeä oli, paljon ja tiiviisti.

Leikin myös paparazzia, huonoin tuloksin.
Huomasin nimittäin naapuritalon katolla miehen, joka katseli meille päin.
Siinä sitten, ihan juhlan lopulla uskaltauduin nappasemaan kiireesti muutaman kuvan.
Huh.

i so knew it

Ihmettelemäni hökötykset rantabulevardilla ?
No, nehän ovat KAIUTTIMET.

Tiesin sen.
Saimme aitiopaikat, tahtomattamme.

greyish

Ensimmäinen päivä tänä syksynä kun emme ole nähneet aurinkoa koko päivänä.
Aamun vesisade on tauonnut mutta pilviverho ei suostu väistymään.
Harmaata ulkona ja harmaata vaatteissa.
Musta koki yliannostuksen, kun ympäristössäkin näkyi vain ja ainoastaan mustaa.
Jopa kenkäkaupan ikkunoissa on vain mustia kenkiä. Huh.
Epämääräiset laatikkokyhäelmät ovat vallanneet rantabulevardimme.
Mielenkiinnolla odotan mitä niistä huomenna paljastuu.
On se hyvä, ettei tarvitse tätä jännittämistä lopettaa.
Säilyy balanssi.

day off

Puna-valko-vihreää on Libanonin lipussa.
Meillä viikkovapaa itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Grilli kuumenee parvekkeella, salaatti odottaa jo valmiina.
Sunnuntaifiilis vaikka on vasta torstai.

sunny wednesday

When life gives you a hundred reasons to cry,

show life a thousand reasons to smile.

Ylläolevaan viitaten, riittäisiköhän kaksi vauvauutista yhdelle päivälle ?

Ja kolmannesta tulee jo tuplamummo.

Aikas ihanaa.

highway is hot

Siskot tahtoisin jäädä...
Kauppaan, missä kassalla olevat miesmyyjät tuntevat meidät ja toivottavat tervetulleeksi hymyllä.
Ja niitä hymyjä ei kuka vaan saakkaan.
Kauppaan, missä olen viettänyt ennätykselliset viisi tuntia joskus aikoinaan.
Tänään meni vain kolme.
Loppuviikolla en aio tehdä yhtään valintaa, en missään asiassa.

double standard

Olen ollut erittäin naiivi.
En ole tajunnut sitä, että syyrialaisen pikkulapsen kuolema ei ole mitään palestiinalaisen pikkulapsen kuoleman rinnalla.
Nyt tiedän.
Ja olen sanaton.

Sota on syvältä, oli se sitten maan sisäistä tai eri maiden välistä.


Kaksinaismoraalista enemmän tässä linkkissä.

sunday flower

When nothing is sure,

everything is possible.

peace, love & understanding

Sen sijaan, että urputtaisin siitä, että joku varastaa generaattorisähkövirtaamme, annan kukkien puhua kaunista kieltään.

Mutta en voi olla mainitsematta tässä sivulauseessa, että kuukaudessa maksamme 300,000 paikallista
(150€) pelkästään tästä 10 ampeerin sähköstä. Hintaan kuuluu myös se, että saan päivittäin rampata sähkötolpalla nostamassa alas menneen sulakkeen, ainakin sen kerran kun pesukoneemme/lämpöpumppu on päällä. 108 porrasta x 2 = hyvää hyötyliikuntaa. Tässä kohtaa voisi sanoa, että positiivinen ajattelu on pers....syvältä.

Ja kyllä, tämä on todella pientä siihen verrattuna, mitä ympärillä edelleen tapahtuu, mutta ne ovat ne pienet jutut, pahassa ja hyvässä, mitkä muokkaavat päiväämme ja mieltämme. Näin ainakin itse ajattelen. Kylmähermoisena naisena napsautan pesukoneen uudemman kerran päälle, syön palan suklaata ja odotan hetkeä päivän toiselle hyötyliikuntahetkelle.

Ehkä mietin myös uutta uraa sähköasentajana. Missäköhän voisi online-opiskella sähköasentajaksi ? Ihan muuten vain....

Rauhaa, rakkautta ja ymmärrystä viikonloppuunne!

the day off

Kun ympärillä kuohuu, on hyvä, että on asioita, jotka pysyvät samoina.
Kun koulusta on vapaa päivä keskellä viikkoa, on lisäksi aurinkoista ja lämmintä, suunta on selvä.
Rannalle, kaikki.

codecolour black

Muslimien uusi vuosi tänään.
Kymmenen päivän päästä tämä.
Kymmenen päivää puutkin pukeutuvat mustiin.
Sopeutuminen joukkoon ei ole ollut koskaan helpompaa kuin nyt.
Musta on pop, vaatteissani mun.

dark waters

Eilen, kello 10.39 istuin tässä koneen edessä aikeissa kirjoittaa blogiin.
Yritys, mikä ei onnistunut.
Sen sijaan seuraavan tunnin ajan kehoni kävi läpi sarjan kylmän väristyksiä, olin kuin horkassa.
Vapisivivn sormin sain buranan suuhuni, kaksi pitkähihaista paitaa, pitkät housut ja parit sukat jalkaani ja kaaduin sängylle vetäen päälleni peiton. Sisälämpötila asunnossa oli +20, oma kehon lämpötila lienee noussut tuplaten.
Viime yö meni puolelta toiselle kierien, päässä jyskytti kolmas maailmansota.Aamuyöllä hikoilin pois kaikki nesteet kehosta.
Nyt elämä näyttää taas normaalilta, päässä enää hento jomotus.
Virus vai migreeni? Siinäpä kysymys.

Mutta se mistä olisin eilen kirjoittanut on tämä. Lukemisen arvoinen juttu.

random pics

Kuvia pääkaupungista, tai oikeastaan sen yhdestä pienestä osasta, down townista.
Kovalla rahalla entisöity ja rakennettu.
Kuvat napattu vauhdissa, matkalla maalista takaisin bussille.
Huomionarvoinen asia oli se, että minä tiesin reitin ja ohjasin paikalliset määränpäähän.
Täältä perähikiältä ei taideta juuri näissä  kuvien maisemissa liikkua, ei ainakaan kaikki.