Se sai kuulla, että taannoisen työpäivän tulokset julkaistaan. Suurinpiirtein kaikki kuvat. Sitä vähän nauratti, mutta toisaalta sille tuli hyvä mieli, että kuvat ylittivät jonkun kynnyksen. Sitten se kahviaamussa kertoi muille naisille, että sen ottamat kuvat löytyvät sitten yhdestä kirjasta.Kannattaa katsoa. Palautetta otetaan vastaan.No, ei se rumpujen päristystä odottanutkaan muttei se oikein osannut odottaa täydellistä hiljaisuuttakaan muilta naisilta.Vähän aikaa se siinä mietti, että oh, hoh mutta sitten sitä jo nauratti enemmän.
Sillä, jos jollekin on kova pala, että yhden sen ottamat valokuvat julkaistaan koulun vuosikirjassa jossain täällä perähikiällä tänä herran vuonna x, niin silloin jonkun muun on hankittava oma elämä. Se taas sai loistavan oppitunnin naisten välisestä solidaarisuudesta ja kannustuksesta... vai oliko pikemminkin juuri niiden puutteesta?
13 comments:
No hoh hoh, mitäs tuohon nyt sitten voisi todeta muuta kuin unohda ne tyypit, jos voit.
Ja kuvathan ovat aivan mahtavia! Kerrassaan. Musta on todella vaikeaa kuvata ihmisiä, saati lapsia. Ihaillen katselin otoksiasi!
Heeeh,nauran täällä ihan vaan siksi kun tunnistan tilanteen aivan täysin.
Onneksi suhtautuminen ei vaikuta yhtään itse asiaan. Kuvat ovat hyvät ja on iloinen juttu että ne ovat päätyneet kirjaan talteen.
Olipa kumma reaktio,jopa aika loukkaava,mutta hienosti suhtaudut siihen huumorilla.Ja ne sun kuvasi ovat tosi hienot,ei ihmekään että sinne kirjaan päätyivät:-)
Hyvä tosiaan, että osaat nauraa tilanteelle, sillä ei tuollaiselle kateudelle muutakaan voi!
Kuulehan, editoi ihmeessà nuo se-sanat pois ja laita punaisilla korkokirjaimilla HAN (siis ne ison àà-kirjaimen merkit puuttuu tàstà koneesta). Pienilà naisilla kuuluu olevan iso ongelma, nauttia toisten onnistumisista. PòH. Kuvasihan ovat ihan huippua. Ilmankos ne julkaistiin. Mukavaa viikonloppua. Kohta nàhdààn! Livenà.
Täh.
Mua ei naurata yhtään.
Naiset aina valittavat, että voi voi, kun naiset eivät pääse johtajapaikoille, eivätkä voi edetä urallaan samalla tavalla, ja että äitiyttä ja työtä ei voi yhdistää joustavasti. Mistäköhän syystä!
Naiset keskimäärin ovat kateellista sakkia. Onneksi on niitäkin naisia, joilla on elämä ja itsetuntoa siinä määrin, että kannustavat muita. Eivätkä koe jäävänsä sen takia mistään paitsi.
Tsemppiä!
No voi hyvänen aika.
Eihän tuohon voi muuten suhtautua kuin huumorilla sillä onhan tuo aika säälittävää. Että jotakuta tuollainen voisi harmittaa, sen sijaan että kannustaisi ja olisi iloinen toisen puolesta.
Merkillistä kateutta.
Mukavaa, että kuvat on kirjoissa ja kansissa! Hyvä sinä! Nyt vaan rintaa röyheänä eteenpäin!
Varmaan olet oikeassa siinä, että kahviaamun naisten oma elämä on vähän hakusalla siellä. Niinpä siitä hiljaisuudesta ei kannata kovasti välittää...
Kun ny naisten solidaarisuudesta tuli puhe, niin miehet ei varmaan olis tuossa tilanteessa tosiaankaan olleet hiljaa. Todennäköisesti olisivat aloittaneet kilpalaulannan siitä, mitä mahtavan upean hienoa he ITSE ovatkaan tehneet/julkaisseet jne.
Nimimerkillä usein jouduin tekemään töitä YK- ukkojen ja muiden "humanitäärien" kanssa, jotka t o d e l l a k i n osaavat nostaa omaa häntäänsä - siis miespuoliset. Mielummin kuuntelisin naisten kateellista hiljaisuutta, kun kukkojen kilpalaulantaa...
Lempi Sveitsistä
Täältä kysellään kummilasten lahjatoiveita nyt, kun ollaan vähitellen toivuttu Ainon kuoron Tukholman matkasta ja kevätpöpöstä,joka teki oikein petipotilaaksi. Vinkkejä ? Kirjatoiveita ? Kiitos !
Tänään alkoi neideillä kesäloma ! Ulkona on tosi KYLMÄ, vaikka aurinko paistaa... Ottakaa villasukkia mukaan, kun tulette !
terveisin : Tiina ja muut
Ei oo todellista! Säälittävää touhua, sanon minä. Hienoa, että kuvat julkaistaan, lämpimät onnittelut siitä! Kuvasi ovatkin upeita, kuten usein olen niiden ääressä huokaillutkin. Ja nämä viimeisten postausten kuvat, jotenkin oikein huippu kauniita! Olet taitava.
Kiitos kaikille kannustuksesta.Lämmitti mieltä kovin. Olette ihania!
Vilijonkka, ei niitä voi unohtaa, kun joka päivä näkee mutta sanat voi unohtaai :). Ja harjoittelemaan minäkin menin, opettelemaan ottamaan kuvia liikkuvista lapsista ja harjoiteltava on edelleen.Nuo kuvat tuossa postauksessa oli niitä mitkä jäivät omallle kovalevylle deletoitavaksi.Paremmat pääsivät koululle.
Piilomaja, oma suhtautuminen on vielä ystävällisempää kuin aikaisemmin, murran vielä nuo jotkut muut :).
Yaelian, täällä voisi loukkaantua koko ajan mutta toisesta korvasta ulos mentaliteetilla mennään. Ja kyseessähän on todellakin vain yhden perähikiän koulun vuosikirja, julkaistaan noin. 900 kpl eli painos ei ole suuren suuri, joten ei nyt kannattaisi reakoida...
Pikkusisko, elämä on opettanut ainakin jotain.
Lissu, en vaihda, kuvastaa näin tunnelmaa parhaiten :). Jes, täällä jo kamoja kasaillaan.
_hoya_, jos ei nauraisi, olisi jo jollain lääkityksellä aivan suotta.Taidan olla teräksestä kun ei loukannut kuin vain vähän ja pienen hetken.Mutta täyttä asiaa puhut.
Oma lukunsa on sitten nämä työssä käyvät naiset ja kotiäidit. Joillekin ollaan niin ilmaa ettei voi edes tervehtiä. Mutta kun itse tietää mitä on, voi ystävällisesti tervehtiä ja hymyillä. Olen tosi ilkeä toisinaan :).
Merja, joidenkin elämä on niin pientä ja pieniympyräistä ettei nähdä pidemmälle. Itse kysyin koululta luvan mennä mukaan ja sen sain.Kaikki muutkin olisivat voineet tehdä saman halutessaan. Mutta kun ei tainnut edes käydä mielessä...
Lempi, miten oikeassa oletkaan noista humanitäärisistä miehistä.. Ja ne vaimot, joiden elämä määräytyy sen mukaan mitä tai missä asemassa aviomiehet ovat.Suurella osalla. Poikkeuksiakin löytyy, ja nyt röyhistän rintaani :).
Mutta sitten on humanitääriset naiset...Oma lukunsa. Jos ei olisi terveellä itsetunnolla varustettu ihminen, täällä lytättäisiin maahan.
Tiina, mietitään ja ilmoitetaan mahd.pian.Mukavaa lomaa teille kaikille. Jos olette kotosalla meidän ensim. lomaviikolla, tullaan kylään.Varautukaa!Meidän kaikki villasukat on pakattu remontin tieltä jonnekin.....kärsimme sitten kylmästä.
Satu, todellista on, valitettavasti. Ne urheilukuvat olivat vasta harjoittelua mutta olin iloisesti yllättynyt että ne jovat kirjassa.Olivat erilaisia mihin täällä on totuttu.Ei poseerauksia vaan salakuvia :). Ja kiitos, kukat ovat siitä ihania,että pysyvät paikoillaan ja tällöin kuvakin ehkä onnistuu.:)))).
Muakaan ei huvita yhtään toi hiljaisuus, kun olen itse kokenut ihan saman niin monta kertaa ja sitten tulee niin toope olo, että miks tulin kertoneeksi koko asiaa. pahinta on just HILJAISUUS, sanoisvat ihan mitä vaan, mutta hiljaisuus nonsaleeraa koko jutun.
mutta viis noista! Kuvasihan olivat hyviä. Liikkeen kuvaaminen on niin vaikeaa. Ja kukkakuviasihan rakastan.
t.tuike
Tuike, ei se kivalta tuntunu, ei ollenkaan mutta kokemuksella sen yli pääsi suht nopeasti.Jälkihäpeä kyllä tuli myöhemmin kotona. Mutta kuten sanoit, viis noista.
Kiitos, kukat ovat ehkä se mitä parhaitan osaa kuvata.Liike on vaikeaa, ja paljon on opeteltavaa siinä mutta hiljaa hyvä tulee.
Post a Comment