Ihan aina ei jaksa suunnata rannalle kun tekee mieli uimaan.Silloin tehdään seuraavaa. Kadun yli, kiviä pitkin alas ja suoraan veteen. Keskustassa asumisella on puolensa, tämä yksi niistä parhaimmista.Silmät on kuitenkin pidettävä tarkasti avoinna. Kivillä ja kivien välissä on rikottuja lasipulloja, saattaapa siellä vilahtaa myös kissan kokoisia rottia. Suurimman vaaran aiheuttavat kuitenkin vesiskoottereilla hurjastelevat tyypit, joiden on pakko tulla esittämään taitojaan aivan rantaviivaan.
Viime sunnuntaina lapset olivat jäädä yhden tälläisen aivottoman, mahtipontisen, täydellisen dootin ohjastaman skootterin alle. Samaisena iltana luimme uutisista, että 7-vuotias Ali oli hukkunut päivällä naapurirannalla. Hukkumissyytä ei kerrottu, mutten ihmettele, jos jollain vesiskootterilla olisi ollut asian kanssa jotain tekemistä. Ohjastajilla kun ei ole aikaa eikä haluakaan jäädä katsomaan, mitä heidän kurvailuistaan seuraa.
6 comments:
Taalla tapahtuu vuosittain turhia hukkumisia juuri tuollaisilla rannoilla.Pojat hppivat umpimahkaan veteen kivikkoisilla paikoilla.Toinen on se,etta mennaan uimaan huonolla uimataidolla.
Meidän rannalla uimareiden alue on rajattu puomeilla eikä vesiskoottereilla tai muillakaan välineillä ole asiaa sen rajan sisäpuolelle.
Ihan kamalin hukkumisonnettomuus oli pari vuotta sitten kun auringonlaskun aikaan rannalla päivää viettäneen perheen äiti meni pesemään 3kk vauvansa peppua rantaveteen ja voimakas aalto heilattu vauvan äidin käsistä eikä pientä ikinä löydetty. Äiti sekosi.
Vaan olispa kiva asua ihan noin rannassa! Meillekkin näkyy meri mutta se ei ole ihan tien toisella puolella :D
Sateenkaari, joka vuosi on täälläkin, useinmiten pieniä lapsia :(. Ja on paljon ihmisiä, jotka eivät osaa uida ollenkaan.
Mizyena, olisin seonnut minäkin, huh huh. Pari viikkoa sitten yksityisellä rannalla yksi expatti oli hukkua veden alaisen virtauksen takia, ei päässyt vyötärösyvyisestä vedestä takasin rantaan. Onneksi oli hengenpelastajat rannalla.
Samainen ranta on ainut, missä on puomit,muuten täällä meno on kuin villissä idässä, argh.
En kerro niitä huonoja puolia, niitäkin kun riittää. Veden läheisyys on luksusta mistä nautimme.
Täälläkin kesällä tapahtuu ikäviä hukkumisonnettomuuksia. Vesiskootterilla olen itsekin ajellut,mutta varonut,etten satuta muita,mutta jotkut eivät sellaisesta välitä.
Huh,noin suuria rottia! Kun poikani oli pieni,asuimme 200 metriä rannasta,mikä ihanuus!
Kuulostaapa kurjalta! Turvallisia uintiretkiä teille!
Yaelian, kunpa muutkin huomioisivat mutta turha on edes niin luulla kun autolla ajaminenkin on mitä on :). Olin herättää lähitienoon tässä aamuna eräänä kun näin ison rotan kiiruhtamassa jonnekin.Ei ollut kissa vaikka ensin niin luulin.
Satu, haukan katseella varustettuina olemme me :).
Post a Comment