
Uskokaa tai alkaa, tama on maa,missa voi kayda
laskettelemassa vuorilla,
sen jalkeen ajaa hurauttaa meren rantaan
ja sukeltaa Valimeren aaltoihin.
*
Saman paivan aikana.

Vesisade. Ulkona ukostaa, salamat vilahtelevat ja jyrina tuntuu koko kehossa. Vetta sataa ylhaalta, alhaalta ja sivulta. Valilla lujempaa, valilla hiljempaa. Jokainen pisara on tarkea.
Pikkumies parantelee kotona lauantaina alkanutta arhakkaa yskaa. Samalla oma tahti tipahti muutamalla asteikolla ja yleensa reipas tyontayteinen maanantaiaamu on edennyt verkkaiseen tahtiin. Olemme syoneet aamupalaa kahteen eri otteeseen. Pikkumies on opetellut lukemista, katsellut Aku Ankkaa ja pelannut pelia.

Asioilla on puolensa.
Aamulla tapaaminen koulun rehtorin kanssa. Huolta ylimaaraisen englannin opetuksen tasosta, historian opetuksesta ja vahan muistakin asioista. Tietojen ja mielipiteiden vaihtoa, vuorovaikutusta. Ymmarrysta ja tosiasioiden tajuamista. Suunnitelmat tulevalle syksylle saivat pohjan.
Yhdeksan vuotta sitten kesalla olin karistanut ennatysajassa raskausmyrkytyksesta kertyneet nesteet ja ylimaaraiset kilot. Olin hoikkaakin hoikempi. Joten ostin farkut, koska ensimmaista kertaa elamassani tuntui, etta juuri oikea malli ja koko sattuivat kohdalleen. Ostospaikkana oli, vahemman trendikas, Turun Kupittaan City-market.
Generaattorivirta irtisanoi itsensa eilen illalla.Tana aamunakaan virtaa ei tullut, joten ei kun soittamaan ympariinsa. Vihdoin ja viimein sahko palasi ja pesukone paasi huuhtelemaan koneessa olevat pyykit.
Siivousta on aloitettu...korupoydalta. Irtonaisia osia yhdistetty toisiinsa ja saatu jotain valmiiksikin.Tosiasiassahan tama on vain todellisuuden kieltamista ja pakenemista oikeista siivoustoista mutta kun jostain taytyy aloittaa niin miksei sitten naista mielihyvaa tuovista tekemisista.

New York Postin taytyy nahda vuonna 2009 top 10- listalla on myos Beirut. Jos matkajalkaa ei vipata, niin tassa nakymia. Kuvia paakaupungin lansiosasta. Sielta, missa viime toukokuussa ei jalkaansa ulos uskaltanut laittaa. Sielta, missa yleensa on mukavaa kavella ympariinsa.


Kuvakooste Beirutin down townista. Ei kattava,mutta pienia hetkia kuvattuna. Alle neliokilometrin sisalle on upotettu valtava maara rahaa. Taalla on luksusta. Eika varmaan edes sahkokatkoja.
Lapsilla on pitka viikonloppu koulusta ja ah, aurinko on paistanut ja lammittanyt. Suuntanamme on ollut uimaranta.Tosin uimaan ei paasta, ranta on suljettu eika veteen ole menemista. Viime syksyna vakuutimme kautta kiven ja kannon ettemme veteen mene ja nyt saamme kayttaa armollisesti rantaviivaa. Mika on itseasiassa suuri onni. Ilman tata rantaa, lapsilla ei olisi paikkaa leikkia.

Se toinen ja viimeinen vauvapeitto. Huhtikuussa syntyvalle pienelle pojalle. Nyt kun tata valmiina katson, tekisin jotain toisin. Jarjestelisin neliot eri lailla ja valitsisin eri varit. On vahan liikaa varia omaan silmaan. Tama on kuitenkin nyt tassa. Tallaisena kuin on.Purkuprosessi olisi ehka liian vaikeaa, ainakin tyolasta.
Katsoin sen eilen, Revolutionary Roadin. Odotukset olivat kovat ja pettymaan ei joutunut. Hidas alkukaan ei elokuvan tunnelmaa pilannut. Se, mita tapahtui 1950-luvulla voi tapahtua myos 2000-luvulla. Kate Winslet on roolissaan hyva mutta Leonardo DiCaprio ei vain napannut. Ehka han on kuitenkin rooliin paras valinta. Mendes nousi ohjaajasuosikkieni joukkoon.
Pikkumiehen viimeinen toipilaspaiva. Reilu viikko sairastamista takana ja antibiootit syotyna. Tanaan lahdemme tutkimusretkelle torille ostamaan taman talven viimeiset langat. Sitten on jo aika keskittya muihin kuvioihin.
Jossain vaiheessa pakollista kotilomaa,
mummoiksi, maatuskoiksi.