Katsoin sen eilen, Revolutionary Roadin. Odotukset olivat kovat ja pettymaan ei joutunut. Hidas alkukaan ei elokuvan tunnelmaa pilannut. Se, mita tapahtui 1950-luvulla voi tapahtua myos 2000-luvulla. Kate Winslet on roolissaan hyva mutta Leonardo DiCaprio ei vain napannut. Ehka han on kuitenkin rooliin paras valinta. Mendes nousi ohjaajasuosikkieni joukkoon.Tasta elokuvasta on itseasiassa vaikeaa kirjoittaa, koska sen mita haluaisi sanoa, menee niin henkilokohtaiseksi ettei saa sanotuksi, ainakaan julkisesti. Lyhyesti voi sanoa, etta paasi ihon alle ja sai aikaan kylmanvareita. En edes muista milloin nain on viimeksi tapahtunut elokuvaa katsoessa.
Jos siis haluat miettia elamaasi, sen tasapainoisuutta, unelmia ja realiteetteja edes hetken, kay katsomassa.
***
April: You know what's so good about the truth? Everyone knows what it is however long they've lived without it. No one forgets the truth Frank they just get better at lying.
I saw Revolutionary Road. After that I have been thinking about my life and I realized how lucky I am.
8 comments:
Noniin, hyvä kun kävit katsomassa. Minäkinhän kirjoitin, että elokuvasta on vaikea kirjoittaa, juuri sen henkilökohtaisuuden vuoksi. Omaankin juttuun tuli henkilökohtaisuutta..
En tiedä kuka olisi ollut joku muu miespääosaan, mutta Leonardo ei kuulu ihan minunkaan suursuosikkeihin.Ehkä hän tässä oli parhaimmillaan, mutta omaa unelmamiestä en hänestä vieläkään saa.
Kate sen sijaan, ihana ihana!!
Minäkin kovasti odotan näkeväni tämän elokuvan!
Sinulle muuten on tunnustus blogissani!
Sooloilija, herra DiCaprio on minusta jotenkin liian liukas.En nyt keksi parempaakaan adjektiivia.Mutta ehkapa juuri siksi, sopi rooliin hyvin.
Kate sentaan nayttaa menevan eri tyylisiin rooleihin paljon helpommin.
Yaelian, toivottavasti naat pian.Ja kiitos :).
Minä katsoin trailerin ja nyt minulla on tunne etten USKALLA mennä katsomaan elokuvaa. Pelkään että se on liian....niin, mitä?
Jotenkin liian raju minulle.
Violet, en tieda elaytymisastettasi elokuvia katsellessa mutta kun omani tiedan niin voin sanoa etta ei ehka rajua mutta voi kylla kaivautua syvalle sisimpaan. Yleensa vetistelen elokuvissa mutta tassa aivot jo tekivat niin paljon toita etta ei kerennyt antaa tunteille valtaa.
oikeastaan raju ei ole edes se sana mitä hain, vaan pelkään että elokuva jää seuraamaan mua jotenkin painostavana tunteena.
Mutta silti - utelias kun olen -uskon että katson sen ennemmin tai myöhemmin.
Violet, en usko etta jaa edes painostavana seuraamaan :). Minulla se aiheutti mietintaa, ajattelua ja pohdiskelua. Ja tajusin senkin etta olen tyytyvainen omaan elamaani mutta unelmista ei kannata luopua.:)
Eli siis leffassa ensi illassa vahan aika sitten? Niin ymmarsin.
Ehka hipsin ukkelin kera leffaan(mennaan mummolaan lasten hiihtiksella) ja kavaisen tuon katsomassa. Ainut leffa, jonka voin tietaa olevan talla hetkella elokuvateatterissa... Olen vahan 'out' naista asioista... ( ovat niin lyhyen aikaa aina teatterissa, etta menee ohi ennen kuin mina sinne kerkian) :))
Mutta tuollainen upea leffa elamys.. .tekee mieli. Sellainen, kuten sinullekin, josta jaa ajattelemista. Josta tulee sellinen ' blown away ' olo...
Post a Comment