on mondays

Maanantaisin järjestän ja siivoan ennenkuin teen mitään muuta.
Meillä arki alkaa parhaiten siistillä, järjestyksessä olevalla kodilla.
Milloin teillä siivotaan ?

my image of the day

***

PS: Kommentointi muiden blogeihin ja vastaaminen kommentteihin tässä omassa blogissa on tätä nykyä, sanoisinko, haasteellista. Kommettilaatikot joko eivät aukea, jos laatikko avautuu, salasanaa ei näy. Sähköpostilaatikkokin pysyy kiinni yrityksistä huolimatta. Kuvien lataaminen kestää sen verran, että tänään valmistui yksi ranteenlämmitin. Kiitos tästä kuuluu mitä suuremmassa määrin näille yhteysnopeuksille.

Rasittavaa, mutta kyllä tämä taas tästä, joskus, kenties.
Bukra, inshallah, niinkuin paikalliset sanoisivat.

*I*I*

Tell me, what is it you plan to do

with your one wild and precious life? 

Lähde.

it's friday

Onneksi on.

Ihanaa viikonloppua!

sick as a dog

Sick as a dog, he is..

a butterfly in my window

Expect the best,

be prepared for the worst,

fuck what others think and

do your own thing.

Mitä yhteistä on otsikolla ja tekstillä? Ei yhtään mitään. Visuaalinen minäni halusi perhosen tämän päivän kuvaksi ja tuo teksti, siinä kiteytyy kaikki se, millä tavoin pysyn järjissäni täällä, näissä oloissa. Tosin tunnustinko nyt julkisesti, että joskus, toisinaan,ihan harvoin, saatan myös kiroilla?

***

Perusarki vie mennessään.
Hitaat yhteydet pitävät poissa koneelta.
Elämä on nyt tälläistä.

just a quick hi

Paluu takaisin tähän todellisuuteen.
Etelänaapurin lentokoneet lentävät taivaalla, pääkaupungissa ihmetellään, vähän kauempana naapurissa neuvotellaan. Eli ei mitään uutta tämän taivaan alla täälläpäin maailmaa.

Voinkin jatkaa järjestelyjä vaikka haaveet kotikirppiksestä saivat ylläolevien asioiden takia kolauksen. Kuka nyt mitään ostaa, kun kuitenkin kohta tapahtuu jotain.Rahat on parempi pitää taskun pohjalla. Mutta ehkä joku haluaa kuitenkin päästää meidät omistamisen tuskasta, jää nähtäväksi.

Positiivisesti ajatellen meillä on nyt tilaa, neliöt tuplaantuivat, lähes tulkoon ainakin.Noin 20 säkkiä tavaraa sai lähdön tästä osoitteesta, suurin osa meni uusiin koteihin.

Ja mikä parasta, aurinko paistaa.Kaikin tavoin.

a cleaning pause

Olen aina sanonut, että vuokraisännän kaapit upottavat sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa.
 Tyhjennetty on urakalla mutta kaapin takaseinä pysyy piilossa.
Yllätyksiäkin on löytynyt, laatikollinen paperisilppua ajalta, jolloin ei tiennyt saako paperia seuraavan kerran kaupasta. Yhtä hienoa paperia ei ole näkynyt vuosiin, mutta nyt silput saivat mennä eteenpäin.

Yritän keskittyä löytämään takaseinät, tyhjentämään hyllyt ja laatikot.
Jos mitään ei kuulu hetkeen, on kaappi imaissut minut sisäänsä.
Enköhän löydä tietä ulos, enemmin tai myöhemmin.

life is...

Elämä on, sanoisi joku.
Ei ole todellista, sanoisi joku toinen.
Tää on niin tätä, sanoo sitten joku muu.

Kulunutta vuotta on eletty noin 15 päivän verran.
Noiden päivien aikana meillä on ollut vierailulla ärhäkkä mahapöpö. Ollaan oltu keskellä putkiremonttia, jälleen kerran. ( Lyhyt remontti, en valita. Klo 9.15 - 13.00, 2 miestä ja nyt lämmin vesiputki kulkee asunnon ulkopuolella, katolla ja tulee seinään poratun reiän kautta takaisin asuntoon.) Niin, ja maan hallituskin tuossa kaatui, muttei se meidän elossa näy, vielä ainakaan. Kunhan vain odotetaan.

Kun on ollut näinkin vauhdikas alku tälle vuodelle, niin mitäköhän seuraaviin 350 päivään vielä mahtuukaan. Onneksi en tiedä. Muuten voisi iskeä jonkin sortin stressi.

pipe and pipes

Olen tuomittu.
En edes jaksa laskea kuinka monta erimuotoista putkiremonttia olen saanut kokea.
Tämän nykyisen lisäksi.
Lämminvesiputkemme valuttaa vettä alakertaan ja uutta putkistoa rakennetaan.
Tilanne on seuraava: lämminvesivaraaja on asunnon x- puolella, suihku y-puolella.
Paikalliseen tapaan aikaa menee vain 2 tuntia. Tuosta ajasta on kulunut jo 1h 15min. Epäilen, ettei tänään rikota ennätyksiä.

Yksi asia tässä koko touhussa ei ole vielä minulle avautunut.
Miksi ihmeessä meidän ulkoseinään porataan reikää?

angels

Enkeleitä, onko heitä?
Meillä on.
Abbyn ja Lucyn enkelit lensivät jo tosin omiin koteihinsa.
Enkelitehdas on ylityöllistetty.

*
Tänään klo 12.12 päivittyy myös  Kazbuura .
Samoin huomenna, ylihuomenna.....

inside the (school) box

Tajusin aamulenkillä monta asiaa ja kaikki kulminoitui sanoihin laatikon sisällä tai olisko paremminkin kuplassa.Sitä se elämä täällä on, osaltaan pakon sanelemana ja osa muodostaa kulan ihan itse itselleen. Kuplan ulkopuolelle ei nähdä, ei osata tai edes haluta nähdä.

Sen kun hoksasin, huomasin, ettei verenpaineeni enää noussutkaan taivaisiin niinkuin ennen. Lamppu syttyi ja sammui. Missäköhän kohtaa expat-elämänkaaressa sitä nyt sitten vaeltaakaan?

Se, mikä aiheuttaa päivittäistä verenpaineen nousua, on koulu. Mikään ei ole muuttunut sitten viime vuoden mutta nytkun ihan oikeasti voin verrata kahta maata toisiinsa, teen sitä armotta. Maassa maan tavalla - slogani ei nyt kuulu sanastoon. Jostain kertoo myös sekin, että pikkumies, oltuaan koulussa kokonaiset kolme päivää, kysyi aamulla, voisiko hän pitää tämän viikon vapaata.Tytär teki läksyjään koko eilisen, mutta ei valittanut. Äitinä stressasin enemmän. En vain pystyy nielemään sitä tosiasiaa, että neljän kuukauden aikana suomalaisessa koulussa tyttärellä oli reilusti alle kymmenen koetta, nyt täällä ensimmäisellä viikolla oli jo yksi, tänään toinen ja huomenna kolme koetta samana päivänä. Arvosteluhan on sitten ihan sama kuin muilla.

Valittaa ei tietysti pitäisi, oma valintahan tämä on. Tosin nyt on otettava käyttöön kaikki positiivisen ajattelun opit, muuten voi olla edessä raskaat ajat, nimenomaan itsellä.

******

Päivän kohokohdat:
Tyttären, 5-luokkalaisen, koulureppu painoi tänään 8,3 kg. Repussa vain puolet kirjoista. Onneksi satoi vettä, päästiin ystävän autolla kotiin.
Löydettiin uusi varastomyyntipaikka ja unohdettiin hetkeksi eimitäänuuttatähänasuntoon-projekti.
Pikkumiehen oksennustauti on todennäköisesti ohi, yhtänopeasti kuin alkoikin. Peukut pystyssä.
Treenattu lihaksia kantamalla pyykkittelinettä parvekkeen ja olohuoneen välillä. Kohta on taas harjoitushetki.

happiness is...

Aurinko ja ensimmäinen aamulenkki yli puoleen vuoteen.
Ja jos et kerro kenellekään, juoksin myös, mutta vain vajaan kilometrin kokeilumielessä.
Se, jos mikä oli onnea. Eikä selässäkään tunnu mitään, ainakaan vielä.

(Blogger ei lataa muita kuvia kuin näitä gerberoita, joten koettakaa kestää..)

need some yellow

Kun alkoi arki, katosi aurinkokin.
Lapsilla koulu alkoi jo eilen, miehellä työt tänään.
Ja kun vesisade ei sallinut aamulenkkiä, harjan varsi heilui tehokkaammin kuin oli tarkoitus.

Seuraavaksi suuntana kukkakauppa. Siis paperi-, muovi- ja ruokakaupan jälkeen. Jos ei ulkona näe auringonpaistetta, niin kimppu keltaisia kukkia sisällä ajanee saman asian. Itseään voi aina huijata.

when life gives you lemons,

...make lemonade.
Ei tehty kuitenkaan juotavaa, vaan pannaria.
Löysin internetsivun, jossa oli maailman eri maiden internetnopeudet. Suomi löytyi sijalta 23. Libanon löytyi pienen etsinnän jälkeen kohdasta 181. Edelle kiilasivat muunmuassa Haiti ja Swazimaa. Iloisesti hymyillen kävin kuitenkin tänään maksamassa kuukausimaksun. Vaihtoehtoa kun ei ole.

Mutta sivujen aukeaminen kestää... ja kestää...ja kestää...Eilinen ilta oli huippu. Blogipostaus syntyi huikeassa ajassa, 2 h ja risat. Onneksi katsoimme samalla elokuvaa, luovuttaa kun en hetkeäkään aikonut vaikka koville se otti. Tarinan opetus: Kärsivällisyyteni vaatii edelleen harjoittamista.

...se internetsivu,mistä taulukko löytyy, jää sinne missä olikin, uudelleen en sitä etsi, sattuneesta syystä.

my resolution

En yleensä tee lupauksia vuoden vaihtuessa mutta tänä vuonna tilanne on toinen.
Lupauskin kun on jo julkistettu ääneen syksyllä.
Meillä tehdään suursiivous tänä vuonna.
Tähän asti tavaraa on kannettu sisälle mutta nyt kun säilytyspaikat, mukaanlukien siskon vinttikomero, ovat täynnä, on aika toimia toisinpäin.
Ovesta ulos lahjoittaen ja kyllä, myös poisheittäen, sillä varsinkin täällä, se on tapa kierrättää.

Nolointa koko asiassa on se, että kyseessä ei ole vain yhden asunnon tavarat, vaan kahden.