viikon motto

Tuleva viikko tulee olemaan vallan mielenkiintoinen.
Luvassa olisi, toivottavasti, pikkumiehen valmistuaiset, elokuvailta, muutamat laksiaiset seka mahdollisesti eraan blogituttavuuden tapaaminen. Verrattoman mukavaa.

Lahestyvat vaalit sekoittavat normaalia eloa.Taydensimme jo tana viikonloppuna varastoja ja lisaostoja tehdaan viela viikolla. Koulusta on vapaata jokunen paiva, milloin ja mitka paivat, niista ei ole viela tassa vaiheessa tietoa. Paivakodin valmistuaisjuhlakin siirrettiin jo yhteen kertaan, joten elamme paivan kerrallaan.

Toisaalta tassa on puolensakin. Kun en viela tanaan tieda onnistuuko torstaiksi suunniteltu juttu, ei mistaan osaa enaa edes stressata. Paiva kerrallaan ja katsotaan mita tuleman pitaa. Se olkoon taman viikon motto.

paivan huippukohdat

Tanaan olen

* syoksynyt j a a kylmaan mereen pelastamaan lapsilta karanneen uimarenkaan, joka meinasi lipua aavalle ulapalle. Hetken jouduin miettimaan kumpi on tarkeampi pelastettava, vyotarolle valahtanut ylaosa vai se himputin rengas. Loppujen lopuksi ylaosa loysi paikkansa ja uimarengas pysyi kainalossa.

* tehnyt munkkitaikinan, joka levisi ja jai kiinni alustaan. Pelkalla sisulla, pienella lihasvoimalla avustettuna sain kuin sainkin taikinasta munkkirinkiloita. Ei se ulkomuoto mutta maku, todistelen nyt itselleni.

Olen enemman kuin valmis nukkumaan.

nuo kaksi

Syvia ajatuksia eilen.
Muistoja raskausajoista, lasten syntymista ja elon ensi kuukauksista.
Sita huolta ja murhetta, pelkoa ja lopulta helpotusta, onnellisuutta.
Syvaa hiljaista kiitollisuutta siita etta molemmat ovat tuossa vieressa, terveina.

Nuo kaksi. Niin rakkaita.

***

The butterfly has flown.

sekavuutta

On pakko myontaa, etta tama lampo kay voimille. Eika ole vasta kuin 24 astetta varjossa (kosteusprosentti 60). Aamupaivalla saa jotain aikaiseksi mutta sitten tuleekin totaalistoppi.
Keho on vallan sekaisin ja vasymys jatkuvaa.

Ehka viela viikko sekavuutta ja sitten ollaankin jo tottuneita naihin lukemiin. Joka vuosi sama tarina.

juhlahumua

My name is George,

I'm wearing football shorts.

I used to be fat,

but now I'm just flat.

Once I won a science fair,

but it turned out I lost my hair.

My school is *.*.*.*

and it's B.E.S.T
*

Koulun runokilpailun finalistit, nelja oppilasta, on nyt valittu. Yksi finalisteista kirjoitti ylla olevan runon ja edustaa luokkatasoja 1-3 kilpailussa. Palkintona on jo tassa vaiheessa runon julkaiseminen koulun vuosikirjassa. Lopputulosta emme viela tieda mutta siita viis. Tanaan eras neitokainen saa valita mieluisat kukat kukkakaupasta. Ja jaatelot paalle.

(PS: Runosta sensuroitu koulun nimi, kaiken varalta, mutta takaan etta loppusoinnut sopii toisiinsa.)

vuosipaivajuhlintaa

Yhdeksan vuotta sitten tana samaisena paivana etelanaapuri vetaytyi takaisin rajan taakse. Taman virallisen vapaapaivan juhlinnan aihe.
*
Mutta jos paiva oli suuri askel maalle, oli se melkein yhta suuri askel meidan perheelle. Tama paiva on alku sille, etta kirjoitan tata postausta taalta jostain sen sijaan etta kirjoittaisin sita kotisohvalla Pohjolassa. Ensiaskeleet oli otettu jo aiemmin, mutta maratonille kipaistiin yhdeksan vuotta sitten tanaan.

Kun maalia ei viela ole nakyvissa, taidamme ottaa pyrahdyksen rannalle.Viela mietinnassa mille.
Tuolle kiviselle vai toiselle hiekkaiselle.

kaupunkikuvaa

Ylla rakennuksia paakaupungissa, alla tulevaa meidan maisemissa.

satamassa

toimintaa

Tahan asti tana amuna:
pestya:
- parveke viikonloppua varten
- lattiat
- astiat
- omat kadet useampaan kertaan

lisaksi
- maalattu pyykkiteline (uutta ei ole loytynyt ja tasta jaa ruosteviivat vaatteisiin)
- ihasteltu uutta hyllykkoa olohuoneessa
- tuijotettu neljaa laatikkoa sen edessa ( eivat katoa itsestaan )
- keksitty projekti kesamokille

Loppupaivaksi voikin sitten suunnata rannalle.

kuoppaista

Lahestyvien vaalien jannitys kasvaa paiva paivalta.

Naapurin iso harjoitus lahestyy paiva paivalta.

Ollaan kuin painekattilassa.

Ei onneksi hornankattilassa.

*

Paivat etenevat omaa tahtiaan.

Kaikki on kuin ennenkin.

Aurinko paistaa ja on lamminta.

*

Talla viikolla olen nahnyt unta

maanjaristyksista, tsunameista,

ajanut bussilla kolarin, juossut karkuun koiria.

Enka ole nahnyt painajaisia vuosiin.

*

Taitaa olla pieni stressi. Sittenkin.

Taidan lopettaa uutisten lukemisen.

hot hot

Joskus sattuu ja tapahtuu, vaaraan aikaan.

Taman rantaravintolan omistaja varmaan naki silmissaan hukkaan menneita liiroja, kun paloa katseli.

Mutta ei hataa, uutta rakennetaan jo. Kesakausi vasta tulollaan.

sisustusfilosofiani maailmalla

1. Urheus. Asumme vuokra-asunnossa, taysin kalustetussa. Vuokraisannan kalusteista suurin osa vietiin pois jo muuttaessamme koska meilla oli joitain huonekalua itsella. Asuntomme tylsin huone on ruokailuhuone, missa on edelleen vuokraisannan huonekalut. Mutta kestamme sen urheasti vaikka silmiin sattuu saannollisesti.
   
2. Sietaminen.Verhotkin tulivat asunnon mukana, joten siedamme nekin. Helpotusta asiaan tuo, etta ne ovat paavariltaan siniset. Yllamainitut ovat ne asiat omassa sisustusfilosofiassa joita joudun sietamaan. Itse olisin valinnut toisin, mutta talla hetkella pystymme elamaan naiden ns.epakohtien kera joten asia saa olla.
   
3. Monikayttoisyys.Omien huonekalujemme tarkein ominaisuus on muunneltavuus. Vieras/varasanky toimii tata nykya kulmasohvanamme. Varatyynyt selkanojina. Vanha tietokonepoyta on helmistudiona.
   
4. Helppous. Meilla ei ole kuin yksi matto lattialla, lastenhuoneessa. Koska talot on rakennettu erittain hatarasti, tulee paivittain polya lapi seinien. Paivittaiseen ohjelmaan kuuluukin lattioiden pesu.
   
5. Lapsiystavallinen. Lapset saavat leikkia missa tahansa mutta illan tullen tai leikin loputtua tavarat tulee siivota pois. Varsinkin olohuoneesta.
   
6. Mukavuus. Meilla tykataan makoilla sangyilla, sohvalla. Meilta loytyykin peittoja, tyynyja jotta jokainen saa tehtya itselleen oman pesan.
   
7. Kauneus. Astioita on vahan ja niita kaytetaankin niin arjessa kuin juhlassa. Tuoreita kukkia aina. Yleensa siistia, sotkuisuus ahdistaa.
   
8. Mahdollisen akkilahdon koittaessa, emme jaa kaipaamaan taalta muita kuin kirjojamme.

totuuksia

Aikojen alussa, silloin kun viela olimme taman elaman taipaleen alussa saimme kuulla totuuksia asioista. Osa on unohtunut matkan varrella mutta yksi totuus on sailynyt muistissa kaikki nama vuodet. Tosin silloin joskus hymyilin koko ajatukselle, ehkapa jopa nauroin.

Miehen tyokollega totesi aikoinaan etta yksi vuosi naissa kuvioissa ja tyotehtavissa vastaa kymmenta vuotta normaali elamassa. Viimeisten parin vuoden aikana olen todennut miehen puhuneen taytta totta. Enka ole edes toissa.

Ja juuri tanaan tuntuu silta, etta olisin todellakin vanhenut jo reippaasti. Niin ulkoisesti kuin sisaisesti. Niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Laskujen mukaan olenkin jo reippaasti yli 100-vuotias. Ei ihme, etta tanaan on hidas olotila.

sunday

rannalla

Eilen aloitettiin rantakausi. Koulun jalkeen evaat kassiin ja suunta kohti yleista rantaa. Tunnin verran saimme olla rauhassa, kunnes muita ihmisia (lue miehia) alkoi ilmestya rannalle. Jalkapalloa, rantatennista ja lentopalloa. Useampia karanneita palloja. Itsella vaatteet hiostivat(uimapukua ei voi edes harkita) ja uuvahtanut olotila ei mielta pahemmin nostattanut.

Nyt mietin onko minusta tuohon, suurinpiirten ainoana naisena rannalla. Pitkin hampain ehka.Tahan asti olemme kayttaneet yksityista rantaa mutta tana vuonna hinnat pomppasivat sen verran korkeaksi, etta vaihtoehtoja on harkittava. Periaatteen vuoksi. Rantaviivaa kuitenkin riittaa, joten ehkapa uusi paikka loytyykin. Epailyksista huolimatta. Tai sitten nielaisen periaatteeni ja maksan nurisematta sisaanpaasymaksun rannalle.

Onneksi meilla on pitka kesaloma Suomessa.

morning bliss

Perjantaiaamut ovat viikon suosikkeja. Ulkona on taydellisen hiljaista.

Satunnaisia autoja kuulee jossain menevan, mutta muuten ei mitaan. Poissa on koulubussien toottaykset, ylamakeen kaasuttelut. Suurin osa talon asukkaista nukkuu viela kun kouluun lahdemme. Ei tungosta kaduilla, kissatkin piiloissaan. Taksitkin loistavat poissaolollaan. Ei toottayksia selan takaa. Koululaiset menevat kouluun reippaasti, reput eivat paina selassa.

Kiitos aamun hiljaisuuden, paiva alkaa paljon paremmin.

flowerpower

Mietin naita kukkasia napratessani

auttaisiko kunnon annos

kukkaisenergiaa, flowerpoweria,

tuomaan elamaan vaalien jalkeen

rauhaisan yhteiselon.

Epailen.

*
Tanaan
tassa ja nyt

23 paivaa
22 tuntia
21 minuuttia
vaaleihin.

beauty of flowers

Olen luovuttanut.

Pysyvasti, en tieda.

Kukkakausi on kestanyt jo parin vuoden ajan eika loppua nay. Mista naita syntyy, on itsellekin kysymysmerkki.

Vaatetuksen puolesta olen yksivarisen tasaisen selkea. Sisustus on meilla, hmm, selkeaa, ajatonta, pelkistettya. Siinapa se ratkaisu varmaan onkin. Jostainhan sen hempeilyminan on tultava ulos.

Mutta en valita. Kukkasia on mukava virkata. Tuo virkattu rannekoru on aivan omaa designia. Nyt tarvitaan paria astetta ruskeampi ranne niin yhtalo on taydellinen. Uusi malli on jo tyon alla,toinen paassa kehittymassa. Luulen, etta parvekkeen virkkaustuoli on varattuna muutaman tovin.

iltakavelylla

...emme ole kayneet aikoihin. Enka tieda miksi.

Ei syyna ole laiskottelu, saamattomuus. Iltakavelyt ovat vain jaaneeet.

Onneksi tuli tunne, hieman levoton olo. Alitajunta heratteli.
Yksi paikka on taysin kuvaamatta. Ei kuvan kuvaa missaan.
Ja se on talo, johon joskus suunnittelimme muuttavamme. Se talo, jos mika, on kuvattava hieman ennen auringonlaskua.

aamun ihme

Aamu oli rauhallinen, hiljainen ja miellyttava. Kaikkia vasytti,muttei kuulunut kitinaa, ei huutoa. Aamupala ilmestyi kuin itsestaan poytaan. Sita ennattivat kaikki myos maistella. Kouluevaatkin syntyivat tyhjasta. Laukut olivat pakattu valmiiksi. Tytar oli valmis, kuten aina, ajoissa. Samoin mies, ihme. Mies vei tyttaren kouluun tyomatkallaan, lahtivat ajoissa. Pikkumiehella sairaspaiva.

Ilmaan jai hento kysymys. Kumpi meista, mina vai pikkumies, aiheuttaa aamusahlingin ? Kiireen ja halinan? Tai haluanko sita edes myontaa ? Naista taman aamun ihmeista on nyt nautittava.

aideille

Kukkaiset terveisemme

kaikille aideille ympari maailman!

Erityisesti mummille ja mummulle Suomeen!

haramaki

Elenan blogissa nain nama ensimmaisen kerran. Kun kerran oli vaatekaapin siivous meneillaan, paatin hyodyntaa omaa tarjontaa. Lyhyeksi jaaneita tai muuten vain kayttamattomia paitoja. Niks naks saksilla ja kaanteen ompelu. Nyt minulla on omat haramaet. Nain jatkoaikaa saivat muutamat topit, jotka olivat itsestaan kutistuneet.

Voi pitaa paidan paalla tai alla, oman mielen mukaaan. Nayttavat mielestani paremmalta paidan paalla, mutta talla kertaa ompelukone vei eravoiton tekemalla sotkuista jalkea. Jahka keksin ratkaisun milla ommel on suoraa ja tasaista, ompelen ne sitten uudelleen. Toistaiseksi vain lahetan raivokkaita silmayksia ompelukoneeseen pain. Mokomakin vekotus.

menneen talven koruja

Talvi tuli ja meni. Korulinja tyosti jonkin verran uusia rannekoruja. Maan tilanne oli sen verran rauhallinen, ettei mielenrauhaa tarvinnut hakea helmista. Muutenkin oli hieman kiireista. Tilanteet elavat ja nyt kevaan mittaan korutehtaan rannekorulinja on toiminut nopeammassa rytmissa, aamu- ja yovuoroissa.

Mennen talven korut, yksitoista koru-kukkaparia loytyy taalta.