Syvia ajatuksia eilen.
Muistoja raskausajoista, lasten syntymista ja elon ensi kuukauksista.
Sita huolta ja murhetta, pelkoa ja lopulta helpotusta, onnellisuutta.
Syvaa hiljaista kiitollisuutta siita etta molemmat ovat tuossa vieressa, terveina.
Nuo kaksi. Niin rakkaita.
10 comments:
Joskus arjenkin keskellä tällaiset ajatukset palautuvat mieleen. Hyvä niin.
Muistutuksia on välillä hyvä saada huomatakseen miten hyvin asiat on.
Mukavaa viikonloppua.
Kauniistu kirjoitettu.
HyvÄä viikonloppua suuntaasi, nauti porropaistasi :)
Ihastuttava kuva,täynnä iloa! Ja miten kauniisti kirjoititkin.
Ihanaa viikonloppua!
Monesti myös omassa mielessä juuri noin.
Ja kuinka omat lapset voivat ollakin niin rakkaita!
Sooloilija, juuri siina kohtaa arkea, missa aiti taantuu takaisin 6-vuotiaaksi, olisi hyva muistaa tama. :)
Mizyena, tietysti toivoisi hellavaraisempaa muistutusta kuin mika nyt oli.
M'man, kiitos samoin. Voi olla, etta jo sunnuntaina huokaisee helpotuksesta, kun arki alkaa :).
Yaelian, juu, tuosta vehkeesta olikin iloa, olisivat olleet siina koko illan.
Paevi, rakkaita ja hermoa koettelevia, sitahan ne.Sopivassa suhteessa.
Voi niinpä...niin voimallisina tunteet myllertävät. Suuresta ilosta raastavaan huoleeen. Ja tämä hetki tärkein.
Satunkaa, kunpa vain aina muistaisi sen taman hetken.
Omiani katselen toisinaan samalla silmällä.
Kaksi täysin erilaista ja omalla tavallaan kovin haastavaa tapausta. Antoisia kundeja, joka tapauksessa!
Mutta voi hiivatti miten suuria huolia, tulevaisuuden pelkoja ja kaikkea sitä voikaan tuntea.
Ja sitten taas välillä vain kiitollisuutta ja hyvää mieltä siitä että ovat tulleet.
Violet, niin se on meillakin, erilaisia ja omalla tavallaan haastavat vanhempansa. Toiselle kay toinen, toiselle toinen. Se on vaan hassua miten nuo lapset saavat aikaan tunneskaalaan laidasta laitaan.
Post a Comment