a bad plastic bag day

Toisinaan (lue viikottain) lapset saavat välipalaksi croissantit. Yleensä nappaan ne mukaani pelkässä paperipussissa. Eilen, puolimatkassa koululle, huomasin kantavani kahta croissantia sekä paperi- että muovipussissa. Miten näin pääsi käymään, en tajua itsekään.

Kotimatkalla pistäydyimme lähikaupassa etsimässä Valion/Smedsin voita. Sitä kun kerran saa, sitä käytämme ja boikotoimme Lurpakia. Periaatteita täytyy olla. Ei löytynyt voita mutta lapset saivat harvinaiset (ei-viikottaiset) sipsipussit mukaansa. Kauppiaan ottaessa muovipussia esiin, sanoin, että ei tarvitse, minulla on jo. Mutta ei. Kauppias pyöritteli silmiään ja sanoi jotain nopeasti arabiaksi, niin etten tavuakaan ymmärtänyt. Enkä vielä kolmannenkaan kerran jälkeen. Ja niin hän latoi ostoksemme toiseen pussiin. Poistuin kaupasta kera kahden tarpeettoman muovipussin ja pään sisällä ajatukset yhtä kysymerkkiä.

Mysteeriksi jäi edelleen, miksi kahta sipsipussia ei voi laittaa samaan pussiin kahden croissantin kera ? Jos joku tietää vastauksen, kertokaa. Tämä mysteeri on nyt nimittäin selvitettävä.

happiness is...

Onni on puhdas, raikas koti.
Onni on oivallukset mopatessa lattiaa.
Onni on ne oivallukset, jotka ratkaisivat yhden lahjaongelman.
Onni on kovaa vauhtia lähestyvä loma.

Onni on tässä ja nyt.

everything is ok

Perjantai- iltana kuunneltiin ja katseltiin uutisia.
Puhelin piippasi tekstiviestejä.
Onni onnettomuudessa.

Lauantai alkoi oudoissa merkeissä, vettä satoi. On sentään toukokuun loppu.
Puoleen päivään mennessä aurinkokin näyttäytyi ja nautimme uima-altaan rauhasta.
Meidän lisäksemme rannalle oli uskaltautunut vain 9 ihmistä. Syitä moiseen löytyi useita, sain kunnon luennon kassalla maksaessani. Ensimmäisenä ei suinkaan ollut edellisen illan pommi, vesisade vaan sodan uhka, ramadan ja kovat hinnat.

Yhteinen vitsi minkä tahansa uhan alla on se, että tarvitsisi hankkia vene. Ihan sillä, että tarpeen tullen pääsisi pois maasta. Soutaen Kyprokselle. Milläköhän rahalla nuo veneet saisi itselleen ? Voi olla ehkä parempi, että tilanteen niin vaatiessa, luotamme isompiin kulkuneuvoihin. Onneksi sen aika ei ole nyt.

1000.

Huomasin juuri, että tämä postaus on tuhannes sellainen.
Huh. Se on paljon se.
Mietin pitkään, uskallanko/kehtaanko/viitsinkö kysyä sitä, että mikä saa sinut tänne pistäytymään.
Kysyin sittenkin mutta vastauspakkoa ei ole.

Kiitos teille kaikille, jotka kylässä käytte.
You made my day each and every day !

Kaunista viikonloppua!

some thoughts

Eilen synytymäpäiväjuhlista palattuani jäin miettimään miten onnekasta on, että ympärillä on ihmisiä.
Eri ikäisiä, eri kulttuureista, erilaisen ammattitaustan omaavia.
Harvoja voin sanoa ystäväksi, osan kanssa vain hyvänpäiväntuttuja.
Toisia näen päivittäin, toisten tapaamisen välillä saattaa olla jopa kuukausia.

Johonkin viisaaseen päätelmään olin tulossa, mutta hukkasin sen, kun jäin taas miettimään eilistä.
Mutta yhtäkaikki, sekalainenkin sakki voi viettää hauskan lounaan yhdessä. Onneksi.

violet vs.green

Tasan 12 tuntia aikaa ideoida ja valmistaa rannekoru 40-vuotislahjaksi.
Väreinä vihreän eri sävyt, keltainen ja valkoinen.
Ja minulla mielessä vain violettia ja sinistä.

Taidan keittää kupillisen.... pannullisen kahvia.

pink eyeglasses

Minun on myönnettävä yksi asia.
Katselen maailmaa liian usein vaaleanpunaisten lasien läpi.
Joskus, toisinaan petyn.
Kun ei voi muuttaa koko maailmaa, voi yrittää muuttaa edes yhtä.
Omaa itseensä.
Omaa suhtautumistaan eri asioihin.
Se ei olekaan ihan helppo tehtävä.
Mutta perin kasvattavaa.

awakening

Mikä aamu.
Viimeistään tai oikeastaan jo siinä vaiheessa kun näimme auton tekevän u-käännöstä liikenneympyrässä ( ei suinkaan ajaen ympyrää ympäri), olisi pitänyt palata kotiin, sulkea ovi ja mennä peiton alle.
Jotkut päivät ovat näemmä tälläisiä, mitkä voisi joko pikakelata iltaan tai kelata uudelleen aamuherätykseen.

Viimeinen niitti kohdallani oli se, että eiliset juoksukuvat eivät suinkaan saaneet hymyä huulille, vaikka kuvissa vielä naurattikin, jopa maalissa. Tähän aamuun saakka olen huijannut itseäni sillä kuvitelmalla, että vallitsevat sukugeenini tulevat keski-eurooppalaisesta sukuhaarasta. Tarkoittaen siis sitä, että olen hoikkavartinen. No, totuus paljastui miehen ottamista kuvista eilen. Kyllä nämä vallitsevat geenit taitavat sittenkin tulla jostain karjalaisista perämetsistä.  Paksut pohkeet, vielä paksummat reidet ja tuo keskikohta, huh. Sivumakkaratkin ovat eri kokoiset, mutta siitä voi syyttää kirurgia. Leikkauksessa  vedettiin nahkaa kiinni vain toiselta puolelta. Lisänä lyhyet jalat ja pitkä selkä. Allitkin heiluvat tätä nykyä. Matami mi matami.

Mutta nyt selvisi sekin miksi pidän niin paljon maatuskoista, tunikoista, kerrospukeutumisesta. Yksi on geeneissä, toiset piilottavat. Olikohan tässä tarpeeksi ainesta loppuelämän uudelleen suunnitteluun, ainakin ruokavalion (ja liikunnankin) osalta.

ready,steady,go....

Tänään klo 9.30 kuului starttipistoolin ääni ja sitten mentiin.10 kilometrin kilpailu taittui aikaan 1.14.Kelpo suoritus,kun harjoittelua on takana vain reilu neljä kuukautta.Viime vuoden syksy ja alkutalvi kun olivat peruskuntoilua.Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta,lämpöä oli 25 astetta ,kosteusprosentit 67.

Lapset osallistuivat 4,5 kilometrin juoksukilpailuun ja saivat loistoajat.Matka taittui alle 30 minuutissa.Pikkumies päätti samantien, että hänestä tulee isona myös juoksija.Mitali on ollut kaulassa kisan loppumisesta saakka.

Koska mies huoltaa tietokonetta ja antoi minulle ehdottoman käyttökiellon,bloggaan nyt puhelimella kokeilumielessä. Josko huomenna taas normaaliolosuhteissa.Internetkin toivottavasti toimii taas,johan tässä kolme päivää oltiin superhitaassa linjassa.

Edit: Muutamia kuvia mukaan juoksuista.

it's friday

Kuvan lataaminen kesti yli 60 minuuttia.
Aikaa ottaa myös kaikki muutkin.
Ainut, mikä viuhtoo kiireellä eteenpäin, on aika.

Hidastempoista viikonloppua!

this funny life

Paljon melua tyhjästä.
Kuljettajien lakko peruuntui eilen illalla myöhään, joten kaikki uhkailut ja kovanlinjan puheet olivat vain mitä olivat, pelkkää puhetta. Mutta koulut ovat suljettuina vielä tänäänkin.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.
Valkoiset vaatteet muuntautuvat meidän taloudessa hiljalleen harmaammiksi. Toisin on paikallisilla. Häikäisevän valkoiset vaatteet loistavat kuivuessaan. Salaisuus lienee kloriitissa. Haistelemassa en ole käynyt.

Hullulla on halvat huvit.
En tiedä mikä oli mielessä, rehtorilla tai itsellä, kun keskustelimme mahdollisesta työllistymisestäni koululle ensi vuodeksi. Rehtori tosin totesi, ettei heillä ole minuun varaa, eikä varmaan olekaan mutta miksi sitten nyt mietin, mitä voisinkaan tehdä siellä, pilkkahintaan tai ilmaiseksi.

Let it shine, let it shine...
Saharan hiekat ovat nyt jossain muualla kuin meidän taivaalla. Me teemme sen, mitä teemme aina silloin kun on tälläinen yllätysvapaapäivä. Menemme rannalle, uima-altaalle ( ja jopa sinne mereen...) koko päiväksi. Aurinko saa paistaa koko päivän.

on strike

Asuinmaamme on ollut ilman hallitusta nyt tovin edellisen hallituksen kaaduttua.
Nykyinen pääministeriehdokas on neuvotellut siellä ja täällä mutta lopullinen hallituskokoonpano on vielä arvoitus. Ennenkuin hallitus saadaan koottua, tulee siihen olla lupa niin itänaapurilta ja vähän kauempaakin. Luvanantajat ovat nyt hektisissä tilanteissa itsekin, yhdellä ja toisella on oman maan sisäisiä juttuja ja toiset paistattelivat parrasvaloissa napattuaan tärkeän ihmisen. Mutta nämä ovat sivujuonta.

Pääjuoni on se, että vallitsevaan pattitilanteeseen kyllästyneet opettajat ovat lakossa tänään, joten lapsilla ei ole koulua. Tänään päätetään viikoksi taas bensiinin hinta, niinkuin joka keskiviikko ja huomenna sitten lakkoilevat taksin ja bussin kuljettajat. Tämä voi johtaa sitten siihen, ettei myöskään torstaina ole koulua. Muuten voisi ollakin, mutta jos tiet blokataan poltettavin renkain, ei lapset pääse kouluun. Perjantaina saatta taas tapahtua jotain pakolaisleireillä marttyyrien muistoksi, joten hhhmmm, onko koulupäivä vai ei, siinäpä vasta kysymys.

Mutta minä en lakkoile. Tämän päivän jokaviikkoinen Costa-kahvi on saatava, mieluummin kylmänä. Kosteusprosentti on jo nyt 76.

do you see what i see

*'*'*

Jälleen kerran sain oppitunnin siitä ettei kannata ennakoida.
Huomiselle lounaalle valmistuneet kakut jäävätkin itselle syötäväksi, kun tapaaminen peruuntui.
Koko aamupäivä on kuunneltu sarjatulta pakolaisleireiltä, hautajaiset käynnissä.
Toisen roska on toisen aarre, mietti hän kun uusia käytettyjä lautasia yritti kaappiin sovittaa.

Viikon teemana: pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne.

waiting for sun and beach

Aamu-uutiset ja tämä etenkin.

Sen minkä vessasta alas vetää, näkee toisinaan luonnossa omin silmin, kuten alemmat kuvat esittävät. Naapurini uskoo tuon kaiken ruskean olevan myrskyn jälkeen vuorilta valunutta hiekkaa yhdistettynä merenpohjasta nousevaan hiekkaan. Tässä kohtaa uskallan olla täysin eri mieltä, sillä vastaavaa tapahtuu myös tyyninä päivänä ja hajuaistini kertoo omaa totuuttaan. Ruskea vaippa on toisinaan kilometrin (-en) mittainen ja levyinen. Seassa uiskentelee myös muovipussit, muovitölkit, terveyssiteiden muovit, lasten vaipat, appelsiinien kuoret, muutamia mainitakseni.

Paikalliset sanovat, että ne roskat tulevat etelänaapurista merivirran mukana. Totta taitaa olla ainostaan merivirran suunta, etelästä pohjoiseen. Näiden vuosien aikana, olen löytänyt kaksi hebreankielistä purkkia, niissä lopuissa kymmenissä/sadoissa pusseissa on ollut arabiankielistä tekstiä. Ja ei mene viikkoa, etten näkisi roskapussin lentävän kaaressa mereen.

Meidän perhe ei myöskään vieraile kalaravintoloissa, mieluummin vaikka purkkitonnikalaa suuhun. Vakavasti olen harkinnut myös liittymistä pelastakaa merikilpikonnat-järjestöön, jos sellaista edes löytyy.

Tämä oli suoraa kritiikkiä yhdeltä vierasta parasiittia vuokralaisenaan pitävältä.

and so the story began

Maria heitti haasteella:


"Mistä bloginimeni on peräisin? Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia nimiä, mistä nimet tulevat? Mikä on niiden tarina? Mikä on sinun tarinasi? Kerro blogisi nimen ja /tai nimimerkin tarina ja haasta muita mukaan."


Tiny little things - pieniä asioita meidän elämästä, meidän arjesta lähellä ja kaukana. Ensimmäinen mieleen tullut otsikko, josta en suostunut luopumaan edes silloin kun blogger kertoi nimen olevan jo käytössä. Suomenkielinen sana lisää url-osoitteeseen ja nimihirviö oli valmis. Jälliviisaana olisi ollut hyvä, jos olisi ollut muita nimiä takataskussa mutta hetki oli nyttaieikoskaan ja blogi syntyi juuri sillä nimellä mikä oli ollut mielessä.

Nimimerkki pikkujutut tuli mukaan osoitteesta, tylsä kuin mikä mutten ole saanut vaihdettua koska en ole mitään mukavaa keksinyt. Oman nimen paljastaminen on ollut välillä mielessä mutta rohkeus ei ole antanut myöten. 

Haastan mukaan kaikki blogin omistajat, jotka eivät ole tätä haastetta vielä saaneet ja haluavat sen napata mukaansa.

yesterday's pics were yesterday's pics

Edit: Eilinen postaus palasi, josko kommentitkin löytäisivät tiensä takaisin. Maltti taitaa olla valttia nyt. Eilisen kuvat vaihtuivat nyt yhteen uuteen. 

Eilisen kuvat uudelleen.Niille, jotka seuraavat blogia syötteenlukijan kautta nämä kuvat ovat nyt toistona mutta kun itse blogissa niitä ei näy, laitan nämä nyt uudelleen. Toivottavasti bloggerissa ollut bugi olisi nyt historiaa ja elo blogimaailmassa pääsee jatkumaan normaalina.

Tänään satoi ja oli kunnon ukkonen.Sateenvarjon olin jo pakannut talviteloille, mistä sitä sitten etsinkin tovin ennenkuin ulos uskalsin. Tietävimmät sanoivat että tälläistä tämä nyt on, kesän tuloa saa odottaa ja kesä kestää sitten aina joulukuulle. Mielenkiinnolla seuraamme tämän teorian toteutumista.

Koska huomiseksi on luvattu samanlaista säätä,  tarkoittaa se pyjamapäivää ja helmeilyä.

trying to find my groove again

Kaikki on heikun keikun, huiskin haiskin pöydällä.
Lupauduin pitämään myyntinäyttelyn vielä ennen kesälomia ja nyt kehitellään, hitaasti mutta varmasti, jotain näytettävää.
Kunhan minä, kamera ja se tietty aamuaurinko ollaan yhtäaikaa samassa paikassa, saatte tekin nähtäväksi tuotokset. Mikäli bloggeri on yhteistyöhaluinen.
Jännitystä ilmassa monella tavoin.

enough

Jossain kohtaa vuotta tulee olo, että nyt riittää, tämä on nyt tässä.Ei hetkeäkään enää.
Eilen oli sellainen hetki.
Ei auta positiiviset tsemppaukset, ei liikunnnasta saadut endorfiinit, ei mikään.
Mutta kun ei poiskaan pääse, on vain jaksettava ja elettävä tämäkin vaihe, jälleen kerran.

Miehellä on helpompaa.Hänellä olisi mahdollisuus päästä pois säännöllisin väliajoin työnantajan puolesta. Työsopimuksessa kun on merkintä stressilomasta. Mutta. Lomat eivät koske tai huomioi mukana olevaa perhettä. Joten mieskään ei näitä lomia ole käyttänyt kuin yhden. Kesän jälkeen on mietittävä nämä asiat uudemman kerran. Koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

Jos joku ajattelee, että ulkomailla asuminen on vaan yhtä pelkkää lomaa, voin kertoa omakohtaisesti, että arki iskee päälle täälläkin ja välillä vielä moninkertaisesti. Mutta silloin yrittää kaikin tavoin roikkua niissä arjen asioissa, joista voi iloita kuten ....?*

*( suhteellisen hyvin toimiva generaattori, yleissähkö silloin kun on, hanasta tulee vettä, joskin surkealla paineella, internet toimii aina silloin tällöin, kaupasta saa ruokaa, jopa kinkkua, kaikki terveitä jne... sillä voisihan olla ettei näistä mikään toimisi.)

just because

Meri on kaunis.

30 minutes cooking lesson

Nyt meillä lentää pastakattilat kaapiin ja ruoaksi tarjoillaan vaan intialaista.
Tämän päivän 30 minuutin kokkikoulussa opittiin masalan perusteet ja helpoimmin valmistuvaa ruokaa tuskin löytyy. Ja se maku, tulista ja pehmeää samalla lautasella.
Omasta kaapista puuttuvat mausteet napattiin vielä mukaan kaupasta ja mikään ei enää estä kokkaamisen aloittamista. ...tai painekattila uupuu mutta se lienee vain hidaste.

Ja vastavuoroisesti tulisi minun nyt valmistaa jotain suomalaista ruokaa -  Mistä kannattaisi aloittaa, 30 minuutin kokkikoulussa ?

like mother like daughter

Hän sanoi, minulla on idea.
Kysyi lupaa ottaa helmiä.
Istui pöydän ääreen 15 minuutiksi.
Tulos yllä.
Ja samantien maailmalle lähti koru, Englantiin saakka.

*
Aurinkoista äitienpäivää mummille ja mummulle sekä muille äideille !

it's a party time

Vinkki tuleviin juhliin.
Osta paketti After Eight - suklaata.
Juhlissa jaa juhlaväelle suklaa, pyydä ottamaan paperi pois.
Tämän jälkeen suklaaneliö otsalle, kädet selän taakse ja sitten yrität saada suklaan suuhun.
Sopii niin lapsille kuin aikuisille.

***** Highly recommended.

one friday evening

Jokunen viikko sitten, arabialainen ilta.
Huippuna dabkeh.