Kilometrejä: 129, 50.
Kokonaisaika:19:09:50.
Kalorit: 7936.
Nopein kilometriaika: 6:03.
Nopein 5 km: 34:57.
Nopein 10 km: 79:50
Pisin matka: 10, 80 km.
Ainoa mikä pitää paikkaansa on päivät. Kaloreita ei kulu, eikä matka pitene, jos jää paikoilleen juoruamaan kymmeneksi minuutiksi. Ja jos huitoo käsillään, voi ohjelma katketa itsestään. Ohjelmakin on hyvä laittaa päälle uudestaan, kun matkaa taas jatkaa. Suurin osa on kävelyä, juoksua minimaalisesti.
Koskaan ennen en ole muuta käyttänyt kuin sykemittaria mutta nyt olen täysin koukussa puhelimen juoksuohjelmaan. Paras motivaattori ikinä.
Tänään nollaan mittarit ja huomenna alkaa uusi jakso. Itseään vastaan on hauska kilpailla.
9 comments:
Vau, hienoa, upeaa!
Ihmeellistä kyllä, treenaaminen auttaa edistymään. Itsellä jooga on jatkunut usean viikon selkävaivapaussin jälkeen ja viimeksi pystynkin asentoinhin ja liikkeisiin joihin ennen en kyennyt. Ilahduttavaa. Mutta se, että Ikeassa käynnin yhteydessä vetää kamalasti ruotsalaista suklaata (kuten tänään) ei yhtään edistä keventymistä...
Hän siis juoksee:) Uskon tuohon motivaattori-asiaan. Jos puhelimeni laskisi askeleet ja kalorit, sekä syödyt että kulutetut ja piippaisi pahanenteisesti aina kun kuljen herkkukaapille, se toimisi varmasti. Ehkä jo parin vuoden kuluttua Nokia toteuttaa sen.
Hauska kuva!
Voi että olis kiva juosta yhdessä♥
Vilijonkka, kiitos ja tottahan se on, ilman treenaamista ei tule edistystä ja kun treenaa, ei edes tauko haittaa.Hyvä, että pääset taas joogaamaan, jooga on ihan ykkösjuttu, mikä on nyt ollut itsellä hieman vähemmällä kun vouhkaan tuon juoksuohjelman kanssa. Ruotsalainen suklaa on häiriötekijä täälläkin...
Katriina, vannoutuneena nokialaisena vaihdoin kesällä iphoneen ja pakko myöntää, viisas laite.Puhelimena vähän tönkkö mutta muuten on ykkönen (jopas nyt tulee näitä ykkösiä :)).Käytössä on Niken juoksuohjelma, jossa ei valitettavasti ole tuota piippaustoimintoa.Hhmm, täytyy antaa palautetta :). Jospa nokialaisillekin löytyisi jotain vastaavaa.
Maria, hei, siinähän meille tavoitetta, yhteinen lenkki.Mutta minun täytyy vielä harjoitella.Tänään oli ilo juoksennella, huomenna varmaan laahustan :).
Hi tech- juoksentaa, vau! Mua tökkii se, että tässä iässä (40 +) saa reenata jo ihan kohtalaisesti, että pysyy paikoillaan. Mulla oli ainakin niin, että nuorempana, kun muutaman viikon lenkkeili ja kävi jossain jumpassa, niin heti oli parempi kunto ja ulkonäkökin koheni silmissä.
Nyt saa pinnistellä, ettei ihan rullais alamäkeä kunto ja kroppa. Epistä, sanoo Lempi Sveitsistä
Jestas, ettà hengàstyin! En ikinà pystyisi itsekseni tuohon hommaan. Ilmankos...
Lempi, sanos muuta, heti kun tuli mittariin 40+ niin hommaan on todella satsattava.Toisaalta, omalla kohdalla, on ainakin niin, että ilman liikuntaa en jaksa itseäni eikä taida nuo muut jaksaa minua :).
Lissu, vedä syvään henkeä :). En minäkään ilman tuota ohjelmaa itsekseni mutta kun näyttää omaavan kilpailuhenkeä niin johan onnistuu.:)
Aloitin juoksuharrastuksen 39-vuotiaana kun olin tavannut Hollannissa erään suomalaisnaisen joka harrasti juoksua.
Hänen valtava kehittymisensä ja säteilevä ulkomuotonsa tekivät aivan lähtemättömän vaikutuksen.
Kun hän osti itselleen uuden sykemittarin hän antoi oman vanhan Polarinsa mulle.
Siinä oli monenmoista juttua, en muista ihan tarkkaan mitä kun...niin, arvannet lopun.
Mutta sen sanon että minua se innosti kovasti.
(Ja mietin että on se perhana ettei muka pysty taas aloittamaan. Mikä mua pidättelee.)
Piilomaja, nyt siis kaivat sen mittarin esille ja aloitat taas. Vaikeinta on lähteminen mutta siihen ei tarvita kuin että aukaiset ulko-oven ja astut ulos, muu sujuukin itsestään...sanoo siis hän, joka on tehnyt itselleen tarkan aamuohjelman. Mutta se toimii :)
Post a Comment