Tämän hetkellisen minäenolemitäänminustaeiolemihinkäänminustaeitulekoskaanmitäänenosaamitään-kohtauksen vallitessa on parasta mennä levittämään vaatteet parvekkeelle kuivumaan ja sitten tiskamaan.
Tehdä sitä minkä taitaa parhaiten mitään ajattelematta.
12 comments:
Voi, niin totta. Tuttu tunne. Tuli kyyneleet silmiin.
Kuvissasi ihana laventelin sävy!
Koville ottaa tuommoset kohtaukset...toivottavasti menee pian ohi!
Edellisen postauksen keltainen ja tämä laventeli - aivan mahtava väripari.
Lempi Sveitsistä
Lähetän täältä koneelta sinulle rutistuksen sinäoletihanaistaihaninblogiystäväjokasaaminut jokapäiväiloiseksikaunistakoruakuntöissäkatselen-ja tänään kesänlapsi yritti taas kerran syödäkin sen:D
Menen myös ripustamaan pyykkiä nyt
maria
Kaunis tuo eka kukkakuva,joka samoin kuin kauniit korusi muistuttavat mitenetsuinkaanolesaamatonvaantaiteellinenkivablogituttu:)
Aina välillähän tulee tuollaisia tuntemuksia,mutta onneksi vain välillä;D Haleja!
Tuttuja tunteita, kai kuuluvat kaikille...
sinähän itse olet aivan ihastuttava, kauniine kuvineen, ja upeine blogineen, ja koruistasi puhumattakaan..
Voimahaleja <3
Kohtauksittain kovinkin tuttu tunne.
Sitàainavàlillàànonilmassasemmoisiaturhuushiukkasiamuttaelàmàssà tarvitaankaikenlaista!!! Haleja, kuivia pyykkejà ja puhtaita astioita!
Outi L, kiitos myötätunnosta, lohduttavaa ettei ole yksin vaikka tunne ei ole mukavin. Kyllä me tästä :).
Lempi, kyllä nämä alhaiset aallot menevät tällä iällä nopsaan ohikin, onneksi. Kiitos, enpäs hoksannutkaan tuota väriyhdistelmää.
Maria, sinä se osaat :), nostattaa hyvää tunnelmaa.Kesänlapsi tarvitsee selvästi oman korun :).
Yaelian, juu, nyt on ollut vähän saamaton vaihde päällä, aika karkaa käsistä johonkin. mutta purkaukset yleensä auttavat, nyt taas uusin voimin ja suunnitelmin. :) Kiitos.
Kirsikka, voi, voi, kiitos kovasti. En minä muuten tuota kirjoitusta tehnyt siksi että kalastelisin kehuja :). Muttta kummasti tämä lämmittää kuitenkin :)
Piilomaja, onneksi voi puhua vain kohtauksista-jatkuvasti diagnosoituna käsi kunnon päälle, lähinnä tuon psyykkisen.
Lissu, totta puhut. tänään on jo olotila suht parempi, vähän ollaan vielä vaiheessa kkyllä mä vielä täältä tulen :). olen miettinyt mm. mitä kirjoittaisin CV:hen ja nyt jo naurattaa..
Tuo iskee välillä, mutta ei anneta sen musertaa. Juostaan alta pois ja ripustetaan pyykit.
Niin ihania kuvia taas, että totisesti voin sanoa, että olet näkijä.
Kirjailijatar, onneksi ei muserra kuin hetkeksi ja palasetkin saa kasattua nopsaan takaisin. Kiitos kovasti.:).
PÖH! Nyt häntä pystyyn! Tämä blogikin on osoitus siitä, että olet älykäs ja omaperäinen nainen. blogin kauttakin välittyy, että olet paitsi älykäs myös itsenäinen. Blogisi on omaperäinen ja lukijoita mielistelemätön ja minä ainakin tykkään juuri sellaisesta.
Ja kuinka olet kehittynyt kuvaajana! Just kun avasin blogisi niin ihan huokaisin tuota kukka-riisipuuro -kuvaa ja ajattelin, että olet tosiaan HYVÄ. Sitten oletkin kirjoittanut tämän minä en ole mitään - postauksen. Nyt häntä pystyyn! (Tuttu tunne kyllä itsellekin tuo minä en ole -mitään. juuri juttelimme ystäväni kanssa, kuinka niin helposti vähättelee saavutuksiaan ja mietimme, mistä se johtuu. Emme oikein kekesineet syytä...maalta kotoisin ja ensimmäisen sukupolven akateemisia kaupunkilaisia - olisiko liian suuri hyppy, sopeutumisvaikeuksia? Ehkä omilla lapsilla on helpompaa?)
Tuike, syvä huokaus.Kiitos. Taisin jo tuossa yllä kirjoittaa, etten postausta tehnyt sillä mielellä että kehuja kalastelen mutta mykäksihän tämä nyt vetää.Taidan kopioida kommenttisi muistikirjan väliin noiden kohtausten varalle :).Mutta itsenäinen olen, enkä myöskään mielistele ketään ihan täällä normielämässäkään. Ei oo mun juttu.Hassua että se välittyy. :)
Tuohon itsensä vähättelyyn en osaa kyllä vastata kun tosiasiassa siihen ei ole edes aihetta mutta jospa se on luontainen juttu että sitten taas ponnistaa eteenpäin ja korkeammalle. Tai sitten se on sukupolvikysymys osittain. Tai sitten ei.
Post a Comment