frustration

Pientä turhautumista ilmassa.
Omaan itseen lähinnä.
Kun on pakko ottaa rauhallisesti.
Fysiikan vaatimuksesta.

Ne normiasiat arjessa, mitkä eivät vie juuri mitään aikaa, ovatkin yllättäen aikasyöppöjä.
Tavaran nostaminen lattialta, pesukoneiden täyttö ja tyhjennys, kenkien solmiminen. Kauppakassin nostaminen tai siis nostamatta jättäminen.Autoon istuminen ja sieltä nouseminen. Olen imenyt jo äidinmaidossa ajatuksen tuo tullessas, vie mennessäs. Nyt se ei aivan toimi. Ei sitten ollenkaan.

Sairaanhoitaja poisti eilen tikit mutta käski silti ottamaan rauhallisesti. Leikannut lääkärikin toivotteli hyvää toipumista soittaessaan diagnoosista. Mies ei juuri anna tehdä mitään. Silmillä näen kaikki pinot ja villakoirat, salassa suunnittelen siivousoperaatiota, kunhan muu perhe on ulkoistettu asunnosta ulos.

En minä osaa olla toipilas, enkä sairas tai potilas.

Voisikohan pikakelata kahdeksan viikkoa elämää eteenpäin?

***

Olisi niin paljon sanottavaa mutta käytössä on vain vähän sanoja sen sanomiseen.
Ehkä luvut auttavat.

Tulin kotiin sairaalasta 3 päivää sitten.
Leikkaus oli 10 päivää sitten.
Diagnoosin saamisesta aikaa on kulunut 38 päivää.

Tärkeintä on kuitenkin se, että selkäytimessä ollut tuumori on nyt kokonaan poissa. Vielä kun ilmakupla  poistuu päästä ja pystyasennossa ollessa eivät korvat humise, voin taas sanoa olevani elämäni kunnossa.

at this moment...

... I wish my world was as simple as this.

time flies

Posti toi kiitoskortin ripille kesällä päässeeltä.
Toinen valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin.
Tyttärellä esimurkkuoireilua.
Pikkumiehellä hauiksen kohdalla papu ja hartiat kuin ladon ovet.

Vastahan heistä jokainen oli paljon paljon pienempi.
Minne nämä vuodet katosivat ?

Tämä musiikki mielessä.

just wondering

Toisen romu on toisen aarre, niin kai se sanonta menee tai on ainakin mennyt.
Jotain on markkinoilla tapahtunut, kun tuntuu, ettei niitä aarteita enää mistään löydy.
Tai jos löytyy, kunto on surkea ja hintapyyntö reippaanlainen.
Vaikka olisi selkeästi rikkonainen tuote, eikä ole merkkituote, ei vintageretroantiikkimaalaisromantiikkaa.

Erään kirpputorimarketin pyörittäjän mukaan kyse on vain siitä, ettei kaupasta saa enää mitään alle kahdenkympin, joten hinnat ovat pompanneet ylös kirputoreillakin. Satunnaisen kävijän mielestä syynä lienee ennemminkin korkeat paikkavuokrat provisioineen.

Mutta onneksi voin itse valita maksanko esimerkiksi käytetystä henkkamaukka t-paidasta 4,50 vai ostanko uuden 4,95 eurolla vai jätänkö kokonaan ostamatta.

Totta puhuen, olen hieman hölmistynyt.

summer snap shots, part 2

Tämä tuli nähtyä kesällä. Kuuluu sarjaan kerran elämässä, tai ehkä toisenkin.

may i ask

Nythän on syyskuu.
Tarkemmin sanottuna syyskuun alku.
Vuodenaika, jolloin pitäisi vielä pystyä olemaan ulkona takki auki, huivi huolettomasti olalle heitettynä.

Miksi ihmeessä minä sitten etsin tumppuja ja pipoja lapsille?
Missä ovat kuulaat, aurinkoiset, lämpimät syyspäivät?
Kysyn vaan.

Ensi vuonna loma loppukoon jo elokuussa.