Omaan itseen lähinnä.
Kun on pakko ottaa rauhallisesti.
Fysiikan vaatimuksesta.
Ne normiasiat arjessa, mitkä eivät vie juuri mitään aikaa, ovatkin yllättäen aikasyöppöjä.
Tavaran nostaminen lattialta, pesukoneiden täyttö ja tyhjennys, kenkien solmiminen. Kauppakassin nostaminen tai siis nostamatta jättäminen.Autoon istuminen ja sieltä nouseminen. Olen imenyt jo äidinmaidossa ajatuksen tuo tullessas, vie mennessäs. Nyt se ei aivan toimi. Ei sitten ollenkaan.
Sairaanhoitaja poisti eilen tikit mutta käski silti ottamaan rauhallisesti. Leikannut lääkärikin toivotteli hyvää toipumista soittaessaan diagnoosista. Mies ei juuri anna tehdä mitään. Silmillä näen kaikki pinot ja villakoirat, salassa suunnittelen siivousoperaatiota, kunhan muu perhe on ulkoistettu asunnosta ulos.
En minä osaa olla toipilas, enkä sairas tai potilas.
Voisikohan pikakelata kahdeksan viikkoa elämää eteenpäin?
10 comments:
Turhauttavaa onkin kun pitää ottaa iisisti leikkauksen jälkeen;etenkin jos on tottunut koko ajan tekemään jotain.Toivotan sinulle helppoa toipilasaikaa...
Jos joskus olisin samanlaisessa tilantessa niin olisin varmasti juuri tuollainen. Ymmärrän oikein hyvin.
Kelausvaihtoehtoa kehitellen....
Tiedän tunteen. Jalka kipsissä 6 viikkoa ja kielto seistä enempää kuin pari minuuttia vessassa käymisen yhteydessä. Kyllä teki vaikeata kun ei saanut tehdä mihin oli tottunut ja oli täysin toisten autettavissa. Mies kantoi mut kolmannesta kerroksesta alas kerran viikossa pyörätuoliajelulle kauppaan. Onneksi se oli aikaa ennen lapsia.
Kärsivällisyyttä!!
Myötätunnon aallot täältäkin, 6.9. oli selkäleikkaus, 20.9. tikit (hakaset) pois, opettelua on ollut.
Helppohan se on sanoa... mutta nyt vois lukea ne lukemattomat kirjat, katsoa filmit jne..
No ei varmaan paljon sanat auta tai muutenkaan helpota oloa, mutta pikaisen ja taydellisen paranemisen toivotuksia taaltakin.
Sain kaksi tekemaasi korua tuliaisina ja kylla ovat kauniita ja kayttokelpoisia. Tuhannesti kiitos niista.
Itse en ole mikaan siivousihminen, niin etten polypalloja juuri varmaan edes huomaisi, mutta mietin vaan, etta niiden kiusaksi voisi vaikka hankkia silloin talloin siivojan.
Nauti nyt vaakatasossa olosta, hyvistà kirjoista ja huutele vain 'room serviceà'. Nyt on sinun vuoro laiskotella. Haleja, baci!
Hih, yleensä tässä vaiheessa elämää ihmiset puhuvat kuinka haluaisivat hidastaa elämää, menee liian nopeasti muka ja yhtäkkiä lapset ovat kasvaneet...
Jos tilanteesta nyt jotain positiivista tosiaan lähtee miettimään, niin ainakin perhe joutuu miettimään maneerinsa uudelleen. Meillä se tarkottaisi nimenomaan tuo tullessasi vie mennessäni -tavan opettelua sekä tavaroiden laittoa paikoilleen lattialle tiputtamisen sijaan.
Kirjat kehiin!
Otahan rauhallisesti! Muistan nimittäin, kun sain umpisuolenleikkauksen jälkeen alkaa liikkua normaalisti. Aloitin vähän turhan reippaasti kantamalla vedet saunalle yms. Tulin niin kipeäksi, että luulin, että mahassani on leikkaussakset tai muuta vastaavaa.
Yaelian, niin turhauttavaa, kyllä. Mutta täytyy ajatella positiivisesti..ainakin yrittää ajatella :)
Piilomaja, jos keksit kelausvaihteen, kerro mullekin...
Mizyena, auts, tilanteesi kysyi varmasti hermoja. pääsen sentään nyt jo liikkumaan. Mutta ensimmäinen viikko oli tuskaa, onnneksi aika tekee tehtävänsä.
Telle, kiitoksia samoin sinne. Kyllä me taas tästä, eikös vain :).
Merja, katsotttu on, luettu on..tartteis toimintaa ;).
Elena, ihanaa kun ovat mieluisia. Olen iloinen, että ne tulivat sinulle :). Minä varmaan ajaisin jopa siivoojan nyt tieheni kun koko ajan komentaisin :).
Lissu, mukavaa, että pääsit perile. Tuo room service toimii hieman huonosti...piloille hemmotellut lapset nääs..
Vilijonkka, minä juuri totesin, että toiset hakemalla etsivät elämäänsä sitä downsiftingiä ja minä sitä oikeasti tässä elelen. :) Meillä maneerit ovat hakusassa ja hieman ottaa tiukille, lapsilla varsinkin. Olen hemmotellut heisät ettei niin kauheasti ole heidän mitään tarvinnut tehdä..nyt sitten harjoitellaankin urakalla.
Pikkusisko, no huh. Kyllä täällä yritetään ja jos menee yli, keho kertoo heti..Takaraivo muistuttaa täällkin kun sektion jälkeen heti sairaalasta tulopäivänä imuroin ja sitten tiesinkin haavan paikan ...kauan..
Post a Comment