Lasten koululla oli eilen liikuntapäivä. Oma-aloitteisesti lupauduin valokuvaamaan tapahtumaa ja koko päivä menikin urheilukentän kupeessa.Tosin en tajunnut kuinka fyysistä valokuvaajan työ tosiasiassa on. Olin mahallani, kyljelläni, kyykyssä, kontallaan, istumassa, polvillaan, varpaillaan. Juoksemassa, hölkäämässä ympäri kenttää. Viiden kentällä vietetyn tunnin aikana en istunut hetkeäkään.
Liioin en kuvia ottaessani muistanut, ettei työ lopu siihen. 270 kuvaa odottaa nyt koneella tarkastelua ja jatkotyöstämistä. Lupasin ne valmiiksi lauantaiaamuksi.Ja lapset ovat lomalla jo.
Hauskaa kuitenkin oli ja vaikkei näistä kuvista uskoisi, joukossa on loisto otoksia. Uraa valokuvaajana en suunnittele mutta tarvittaessa voin heittäytyä nurmikolle uudelleen.
7 comments:
Onhan noissakin aitoa tunnelmaa. Voin kuvitella, miten hyviä otoksia metsästäessään joutuu ryömimään ja kellimään vaikka miten päin, hyvä jos alta pois ehtii.
Mutta se pahin vaihe on jälkikäsittely, kun kuvia on paljon eikä malta lopettaa.
Siis kunnon kohotus -pàivà hànellekin. Ja aika monipuolinen. Muksut (ja aikuiset) varmaan nauttivat sitten tyòsi tuloksista. Mukavaa aprillipàivàà!
Urheilijoita on vaikeaa kuvata.Omassa kamerassani on "Sports" toiminta,mutten osaa sen avulla paremmin sellaisia kuvia ottaa.Tuo eka kuva on tosi hyvin onnistunut.Pääsiäisterveiset!
Vau, pääsit tositoimiin.
Mun salainen wanna be unelma on olla valokuvaaja. Tykkäisin tehdä kuvareportaaseja eri aiheista. Ah :-)
Miksi ei valokuvaajaksi? Hienoja kuvia olet ottanut. Minusta sinulla on viimeaikaisissa kuvissa ollut ihan jotain erilaista näkökulmaa tai kunnianhimoa kuin ennemmin, vaikka hienoja kuvia olet aikaisemminkin ottanut. Noihin kukka- ja kasvikuviisi olen ollut ihan lääpällään aina, niinkuin tiedät.
Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa!
Se jatkotyöstäminen onkin se joka eniten kuvaushommissa aikaa vie...
Minusta tuntuu että vaikka kuvata tykkäänkin ei minusta olisi urheilukuvaajaksi. Ensinnäkin inhoan urheilua ja toiseksi olen toivottoman hidas nopeissa tilanteissa..
Kaunista pääsiäisen aikaa kaikille. Yhteydet takkuaa, joten hiljaisuuden syy on siinä.
Katriina, ensin oli toiset kuvat kehissä, mutta sitten iski äiti-sensuuri.Jos en omia lapsia halua näyttää, niin en voi tehdä niin muiden lapsillekaan.Urakka oli kamala.
Lissu, päivä vei bvoimat ja olinkin lonkkavaivainen seuraavat kaksi päivää.se vanhuus, se vanhuus...
Yaelian, sarjatulella mentiin mutta hikistä hommaa oli tuo kuvaaminen.Liikkuvat nuo laset liian lujaa :).
_hoya_, unelmat on tehty toteutettaviksi, eikö ?
Tuike, no, en ainkaaan urheiluvalokuvaajaksi :). KUnhan kohde pysyy paikallaan, niin sitten voidaan ottaa uusi harkinta :). Kiitos kovasti sanoistasi,lämmittivät mieltä kovin. Ehkä olen alkanut miettimään mitä kuvaan ja miten.Olisikohan se syynä?
Merja, jatkotyöstäminen oli rankaa hommaa.kuvia olikin 464 kpl:tta joten itku meinasi tulla jossain kohden. Samat sanat, urheilukuvaus on toisten hommaa.
Post a Comment