Kirjotin pitkän tarinan timantistani. Siitä mikä sormuksestani tipahti. Mutta sitten poistin koko jutun. Siitä tarinasta kun tuli niin synkeä ja todellinen. On niin paljon asioita, joita tapahtuu ympärillä ja välillä tuntuu, että tieto niistä ottaa ylivallan ja nujertaa täysin pienen ihmisen. Olisi niin paljon helpompaa kulkea laput silmillä ja korvat kiinni tulpilla. Olla tietämätön. Olla tunteeton.Mutta ehkä kannattaa keskittyä perusasioihin. Pieniin sellaisiin, oman navan ympärillä tapahtuviin. Kuten siihen voinko laitattaa timantin takaisin sormukseen. Siihen, missä se jo oli useamman vuoden. Kun se kivi nyt kuitenkin on ostettu ja vahinko tapahtunut. Vai annanko sosiaalisen omantunnon voittaa ja jätän verellä värjätyneen timantin laatikkoon. Riittävästi pohdituttavaa siinäkin.
Kuvatkin kuuluvat postaukseen. Siniparvekkeinen talo kun kulkee nimellä timanttitalo.Rahat sen rakentamiseen tulivat timanteista.Hieno se onkin. Ketään ei saisi syyllistää mutta toivottavasti siellä asuu omantuntonsa kanssa tasapainossa olevia ihmisiä.
6 comments:
No voi harmistus! Jotain ekstra tàrkeàà ei kait voi korvata. Onneksi muistot eivàt katoa minnekààn. Mietin just eilen illalla kàsitòità tehdessàni, kuinka niillà yleensà on ihmisten vaikea edes elàà, saatikka rikastua. Mutta ne rikastuttavat elàmààni toisella tapaa. Mieluummin nàin kuin timanttien suuromistaja. Ei ole suurempia huolia siità, ettà joku voisi rosmota.
Harmin paikka timanttiasi! Jäi nyt mietityttämään se tarina.
Voi harmi,jos sillä on paljon tunnearvoa,niin kyllä se sattuu,sen menettäminen.Ymmärsinkö oikein,että kivi kuitenkin on tallessa?Sillehän et enään mitään voi,jos se jo vuosia on ollut ja tärkeäksi tullut,mutta ehkä seuraavan timantin suhteen voisi miettiä noita asioita.
Aah, timantti-asekauppa. (libanonilaisilla ei ole käsitettä omatunto, muuten.)
Lissu, ei kun timantti on tallessa mjtta moraalinen puoli ei nyt anna lupaa sitä takaisin istuttaa.
Pikkusisko, tarina olisi ollut pienestä pojasta, joka joutuu timanttikaivokselle töihin jonkun ääliötyönantajan alaisuuteen.
Yaelian, jos koskaan enää hankin timanttia, haluan takuutodistuksen, että se timantti tulee kaivoksesta, jossa työolosuhteet ovat hyvät :). Voipi olla ettei tule hankittua toista.
Maiku, tästä tarinasta jäi pois rahnpesu ja huumekauppa-sitten olisi käsitelty suurin piirtein kaikki. Juu, ei ole.Eikä ole moraaliakaan.
Voi, olisin ollut kiinnostunut lukemaan tarinasi. Minulla ei ole timantteja enkä niitä haluakaan. En ole siis koskaan joutunut miettimään timanttien moraalaista puolta henkilökohtaisesti.
Post a Comment