Ensin tuli idea. Käsityötunnit lapsille. Koulussa kun ei ole mitään. Helppoa, mitä äitikin osaa. Täytyy oppia käyttämään neulaa ja lankaa, ainakin. Ompelukonekin täytyy tehdä tutuksi. Vapaaehtoinen tai lapsista lähtevä innostus käsitöihin ei ole ollut suuren suuri mutta sitä ei tarvitse edes ihmetellä. Samanikäisenä koin käsityötunnit lähinnä kidutustunneiksi, sillä vasenkätisenä ja peukalo keskellä kämmentä koin olevani aina osaamattomin.Joten kun kaupassa oli huopaa, ostettiin niitä mukaan,lankoja myös. Äitinä oli tietysti pakko kokeilla ensin ja taisin hieman innostua ja tehdä muutaman valmiiksi saakka. Kun omat taidot ovat myös siellä alakoulun tasolla, on aloitettava yksinkertaisista jutuista. Ja nämä maatuskat ja linnut ovat helppoja tehdä. Nyt täytyy vain hengittää syvään, puhaltaa ulos ja jatkaa lasten kanssa.
Enkä olisi koskaan, ikinä, milloinkaan kuvitellut,että löydän itseni tästä tilanteesta. Opettamassa käsitöitä. Toivottavasti lasten taidot ohittavat omani jo alkumetreillä.
10 comments:
Jopas onkin sòpòjò alkuopetuskàsitòità. Vaude! Meidàn suvussa rakkaus kàsitòihin on kulkenut sukupolvesta toiseen ihan àidin ja mummon maidossa. Toisissa suvuissa on toiset taidot. (Mukavaa kun kommentointini onnistui!)
Lissu,kyllä meidän suvussa rakkautta käsitöihin on monessa sukupolvessa.Taitavia ja ahkeroita tekijöitä löytyy useita. Tällä lampaalla ei vaan ole niitä taitoja tehdä käsitöitä. Ja se turhautti silloin pienempänä ja vieläkin.Sisulla tässä harjoitellaan pieniä asioita, pieniä tekeleitä.Onneksi sentään osaan jo koruja tehdä :).
Lapsena oli helpompaa tehdä tilaus äidiltä ja saada valmis tuotos käteen. Nyt on vähän tuota matkaa että joutuu itse uurastamaan mutta kyllä tässä eteenpäin mennään taidoissa.Pakko ainakin uskoa niin.Ja lapset aivopeseytyvät samalla:).
Ihania töitä! Tulisin heti oppilaaksesi jos voisin...
Kuule, miten sina vasenkatisena opit kutomaan ja virkkaamaan? Minulle se oli hirvean vaikeaa. Jossain vaiheessa siskoni opetteli vartavasten vasenkatiseksi, jotta pystyi nayttamaan minulle. Myohemmin katselin silmukoiden malleja kirjoista peilin avulla.
Ihastuttavia huopajuttuja, muistuttavat vähän ihan ensimmäistä koulukäsityötäni: oli huovasta samalla tekniikalla tehty kissa. Ilman ripustuslenkkiä, tosin. Taisi itse asiassa olla reikä sormelle, että pystyi käyttämään sorminukkena.
Yaelian, kiitos. Niinpä...
Anu, opin oikeakätisesti ja nyt kun ajattelen teen varmaan molemmat jotenkin hassusti.Esim. suoraa neulomustani ei pysty purkamaan normaalisti. Vaati äidiltä pitkää pinnaa ja hermoja. Tosin virkkausta olen opetellut vasta nyt aikuisiällä. Ongelmana onkin nyt miten opettaa lapsille kun en taida tehdä itsekään oikein...
Maiku, niin, ala-aste tuli itsellekin mieleen.Mutta oli terapeuttista osata tehdä jotain:).
OPetitko siis vain omiasi vai muitakin lapsia?
Kuinka vain, tärkeintä on minusta se että olet kuitenkin nyt tekemässä tuota.
Juuri siksi, ja siitä huolimatta, ettet olisi ikinät uskonut sitä!
Piilomaja, omiani. Pyyntöjä ja toiveita on tullut mutta mutta...
Hienoja. Minäkin haluan tehdä.
Ala-asteella tein huopakissan tai olikohan se joku muu eläin? Annoin sen minua 10 vuotta vanhemmalle tädilleni.
Niin SULOISIA! Eikö olekin ihanaa löytää uusia asioita, joista innostua ja oppia!? Voisit sinä muitakin lapsia ottaa opetettavaksi... tietty jossain jutuissa vasenkätisyys voi olla hankalaa, kun suurin osa lapsista on oikeakätisiä. Tiedän, kun oikeakätisenä joudun kuitenkin opettamaan vasenkätisille vasenkätisesti. Jos menee aikaa, ettei joudu näyttämään jotain asiaa vasenkätisesti, niin onpahan kömpelöä! Toinen tyttäristäni on vasenkätinen.
Post a Comment