Uups, tänään paljastui viikon valhe.
Varmaan vähän vahingossa.
Minulle on yhä edelleen suuri mysteeri miten ihmiset osaavat valehdella silmääkään räpäyttämättä. Tietoisesti johtaa harhaan. Miten kateus voikaan olla voimista suurin. Miten paljon opportunisteja mahtuu tähän pieneen piiriin missä elämme. Miten ihmisistä kuitenkin paljastuu puolia, jotka on tiennyt olevan olemassa mutta halutessaan ajatella positiivisesti ei ole halunnut nähdä.
Suuri mysteeri on sekin, miksi minä saan näistä paljastuvista tapauksista aina päänsäryn. Kunnon ohimojumputuksen. Hetkellisen ärsytyksen potenssiiin sata. Sen jälkeen tympeän maun. Viimeiseksi väsymyksen.
Tosin pitäisihän minun muistaa. Takaraivosta kumpuaa eräät sanat, jotka kuulin yhdeksän vuotta sitten :
Do not trust anyone, not even me. Tietämättään tämä uusiseelantilainen mies, miehen kollega, antoi viisaimman neuvon, mitä olen koskaan tarvinnut näissä kuvioissa elämiseen.