30.1.13

tulips

Tulppaaneja.
Niitä ei tuolla toisaalla ole mutta täällä.
Täällä niitä on.
Harmaata on myös.
Niin harmaata, ettei kameraa käteen jaksa ottaa.
Aurinko, missä olet?

28.1.13

winter wonderland

Talven ihmemaa.
Ollaan hiihdetty, luisteltu, laskettu pulkkamäkeä.
Ja meinataan jatkaa samalla ohjelmalla.
Ainoa, mikä ei pidä talvesta, on käteni.
Vertatihkuvin sormin ei onneksi myöskään suklaata saa levystä taitettua.
Onneksi on konvehdit.

( Supervoiteet, kuten myös piilolinssit ovat siellä toisessa kodissa...)

15.1.13

to catch it or not

Flunssa yrittää saada yliotteen.
Atshii!
Kuumaa juomaa.
Kylmää jäätelöä.
Eiköhän se näillä parane.

13.1.13

shivering

En muistanut, en millään muotoa.
Sitä tosiasiaa, että tammikuussa on pakkasta.
Asteita on - 11, mutta aivan sama, vaikka olisi -30.
Sisäisesti paleltaa koko ajan.

12.1.13

observations

Näiden ulkomaan vuosien jälkeen ei lomalle henkisesti sujahtaminen enää tapahdu hetkessä. Eikä toisessa.

Ensimmäisenä aamuna herään klo 4.00 ja päässäni soi "allaaaah akbaaaar...". Vie hetken tajuta, että se kuuluu vain omassa päässäni.
Lapsi kysyy, voinko mennä suihkun, onko lämmintä vettä. Huudan perään, jätä muillekin lämmintä vettä. Toinen kysyy kello 8.00 milloin on aamu. Sammuttelen valoja pois jatkuvasti ja vain yksi valo palaa huoneessa.

Kassalla kortilla maksaessa katson debitiä ja creditiä eikä päässä raksuta kumpi on pankkikortti ja tunnuslukukaan ei muistu mieleen, pieleen menee yhdellä luvulla. Sopertelen kassalle ja hienolle naiselle takanani jotain ulkomailla elämisestä.
En myöskään pysy ostosten normaalissa pakkaustahdissa, mummot ja papat vetävät ohi toisella puolella eikä kukaan kanna ruokaostoksia autoon. Jouduin turvautumaan lapsityövoimaan.

Autolla ajaessa yritän muistaa liikennevalot, ja pitää käteni irti tööttäys-painikkeesta.

Ja ne appelsiinit, niitä ei pussiin sujahda montaa kiloa. Mutta kaupankaan tuoremehua ei osteta. Piloille olemme menneet. Krantuiksi voisi joku väittää.

11.1.13

yesterday

Torstaiaamu valkeni meille pimeänä ja kylmänä.
Päivän toiset kahvit juotiinkin jo sitten sen pöydän ääressä, missä kuvien maisemat.
Sattuneesta syystä miinusasteet eivät tunnu missään, kun sisällä on lämmintä.
Onnea on kaukolämpö!


warming with cup of coffee

Keskiviikkoilta.
Myrsky tauonnut, kuten myös generaattorimme.
Kolmen tunnin aikana seisahtanut tunnelma kotona, pimeässä kynttilän valossa.
Lämpimänä pysyäkseen joko kuppi kuumaa kädessä tai loputon vaeltelu ikkunasta toiseen naapurustoa tarkkaillen.
Ja sitten tapahtuu, valkoisen talon yläkerrassa on sähköt, kaupan takana, niilläkin sähköt jo ja nyt kaupassa - mitä h*****? Miksi meillä edelleen pimeää?
Mies lähdössä tolpalle tarkistamaan tilannetta, mutta vaimo ohittaa hänet lennossa.
Nappaa mukaansa puhelimen ja taskulampun.
Sähkötolpalla toteaa breikkerin sanoneen khalas.
Soittaa puhelimella, puhuu sujuvasti arabglishiä juosten samaan aikaan kauppaan, jossa samalla kiellä selittää tilannetta, jossa yhtä hyvin samaa kieltä osaava kauppias ymmärtää mistä on kyse.
Tai ei ehkä sittenkään sillä samassa hän juoksee kauppiaan, jolla jo tässä vaiheessa puhelin, kanssa tolpalle. Siellä kauppiaskin jo ymmärtää, että breikkeri on khalas.
Whad minute only.
Toden totta, minuutin päästä kurvaa skootteri paikalle pelastavan, tupakoivan sadeasuisen enkelin hahmossa. Vanha breikkeri pois, uusi tilalle.
Napsauttaessaan breikkerin päälle, kohdistuu kaksi silmäparia yhteen osoitteeseen.
Valoa näkyvissä ja elämä jatkuu, koulut eivät.
Torstaina olisi edelleen vapaata.

PS: Maan sähkölaitoksen työntekijät päättivät sitten omalta osaltaan helpottaa kansalaisten elämää.