Viime kesänä innosta puhkuen kerroin tekeväni isonäidinruuduista maton keittiöön.
Valitsin kuteet, ja virkkasin sormenpäät kipeinä.
Tyylilleni uskollisena matto jäi puolitiehen, kun lähtö tuli.
Lomalle tullessa katselin muovipussia, missä puolivalmiit ruudut olivat.
Ei näyttänyt hyvältä jatkon kannalta, painavahan siitä matosta tulisi, juuri niinkuin äitini oli sen jo kesällä todennut.
Samaan aikaan keittiön jakkara tuntui aamuisin todella kylmältä ja ratkaisu käyttämättömille kuteille löytyi kuin itsestään.
Tuolit on päällystetty ja pussillinen kuteita käytetty.
Vielä kun keksisi mitä sille toiselle pussilliselle kudetta tekisi....
6 comments:
Ihan huiput!!
Tulipa niistä ihanat!
Ne ovat iloiset. Kivat. Minä en osaa virkata. Tosin en ole yrittänytkään...
Satu, niin onkin, vaikka lähipiiri vähän yskikin..eivät ymmärrrä..:).
Yaelian, no niin tuli, just keväiset.
Mine, iloisetkin ovat. Kas, nyt yrittämään niin tiedät. Jos minä vasurina opin, opit sinäkin (olettaen että olet oikeakätinen, mutta vasenkätisyys ei ole este, eikä hidaste..)
Minakin olen vasuri. Erilaisia silmukoita opetellessa katsoin kuvat peilin kautta, ja se auttoi kovasti. Samoin kutoessa.
Anu, ehkä olisi pitänyt tehdä niin myös itse, peilin kautta..onneksi äidillä riitti hermoja opettaa jo aikuista lastaan :)
Post a Comment