***

Aamulenkillä tapaa mielenkiintoisia ihmistyyppejä.
On niitä, jotka helmat ja huivit hulmuten kiiruhtavat eteenpäin, toisinaan käsilaukku kädessä.
On nuoria, jotka heiluvat puolelta toiselle, ja samalla heiluvat myös eri täyttein täytetyt kehon osat.
On myös niitä, jotka haistaa viisi metriä ennen ja jälkeen, hajuvesivanan voi melkein nähdä silmillään.
On niitä, jotka katsovat minua säälien, enhän ole ymmärtänyt sitä, ettei hien kuulu valua, tärkeintä on vain näyttäytyä.

Sitten on myös joukko miehiä, joilla juoksutyyli on rennonvapaa, mutta hyvin sporttinen. Näiden tyyppien kohdalla, pieni piru olkapäälläni aloittaa melkoisen ilakoimisen ja kuiskii korvaan härnäävästi- Lopulta kiusaus tulee äärimmäisen suureksi. En voi mitään, varsinkin jos kuullokkeista tulee sopivaa musiikkia, tahti saattaa hieman lisääntyä. Siis vain hieman.

Eat my dust, boys....

.... ja ohitan tälläisen hölkkääjän.... kävellen.

( Puolustuksekseni sanottakoon, että myös oma mieheni kommentoi kävelyrytmiäni normaalia nopeammaksi...)