Mies ostaa uuden kameran, antaa vaihdossa pois minun vanhan.
Ystävällisesti lahjoittaa kyllä oman vanhan kameransa minulle.
Tutustun, tunnustelen, opin ja olen tyytyväinen.
Mies päättää jälleen päivittää kameransa, sama ketjureaktio.
Mutta nyt. Tuskanhikeä, hampaiden purentaa.
Tyhmä kamera, ei tunnu omalta, ei.
Ei tarkenna ei, ainakaan sinne minne pitäisi.
Mutta on meillä vaan hieno hedelmäkori, hedelmät ovat vain rekvisiittaa.
Puuuuh.
5 comments:
Minä sain vuosi sitten ensimmäisen oman äitienpäivälahjaksi. Sitä ennen kuvasin vanhalla, jossa tarkennus ei aina toiminut. Se oli rasittavaa. Toivottavasti pääsette sinuiksi kameran kanssa. Onhan se tärkeää, kun kyseessä on kapistus jonka kanssa viettää paljon aikaa...
Mä odottelen uutta kameraa saapuvaksi näinä päivinä... :) Toivon, että löydätte yhteisen linjan kameran kanssa, suunnattoman ärsyttävää, jos homma ei toimi!
Hieno kuva! Mulla on tosi vanha Canonin järkkäri,ja haaveilen uudemmasta,mutta ovat niin sikakalliita.Suurin osa kuvista tulee otettu pikkuhalpispokkarilla,johon olen ihan tyytyväinen:)
Mine, eiköhän tämä tästä.Mies väittää etteivät asetukset ole kohdillaan.Minulla lienee aihetta saada seuraavaksi oma UUSI kamera eikä aina näitä käytettyjä :).
SAtu, oi, onnellista odotusta.Ollaan vasta tutustumassa toisiimme, minä ja kamera,vähän nyt on kyllä hankalaa, jokin tökkii tässä mallissa.
Yaelian, juu, tuli hienot, vaikka tarkennus piti olla hedelmissä :).Meillä on käytössä Nikonit, joista kyllä pidän mutta tämä malli työstää nyt meikäläistä. Sellainen pieni pokkari voisi olla näppärä.
Ja minulla EI ole edes omaa kameraa... t: Tiina
Post a Comment