Elämän realiteetteja:
Kesän tulon tietää siitä, että meillä alkavat sähköt reistailla. Aiemmin ongelmia on tuonut generaattorisähkö, mutta nyt valtakunnan sähkö on menettänyt luotettavuutensa. Siinä missä naapuritalo kylpee valossa, uinumme me täydessä pimeydessä. Generaattoria ei yhden talon takia käynnistetä. Soitetaan sähkölaitokselle, siellä ei ole ketään paikalla tai jos on paikalle joku, ei siellä ole sitten paikalla sitä, joka jotain tekisi. Samaan aikaan muuntajasta varastetaan sähköä se minkä kukakin ennättää. Kyllä se sähkö tulee, jos tulee, sitten kun tulee.
Generaattorin katkaisija paukahtaa alas tolpalla, mikä tarkoittaa portaiden alaskävelyä, tien ylitystä, autoparkin läpikävelyä, katkaisijan päälle laittamista ja paluuta samaa reittiä takaisin. Loppuhuipennuksena 180 portaan ylöskapuaminen. Sama saattaa toistua useammankin kerran päivässä. Ja ei, meillä ei ylikuormiteta sähköverkkoa. Ongelmat alkoivat siitä, kun generaattorin huoltaja kävi säätämässsä katkaisijoita. Kun asiasta mainittiin, vastaukseksi tuli, että valehtelen, miten voin olla tätä mieltä kun en edes arabiaa puhu. No, silmilläni näin kyllä ihan suomeksi ks.miehen istuvan tolpan vieressä ja samaan aikaan meiltä katkesivat sähköt. Jos ette ymmärtäneet yhtään mitään, voin sanoa, etten ymmärrä minäkään mikä yhteys näillä asioilla on.
Juomavesi tulee meille 22, 7 litran tonkissa. Siinä missä paikallinen vesipoika huohottaa kantaessaan yhtä tonkkaa ylimään kerrokseen, ottaa suomalainen kotirouva kaksi tonkkaa käsiinsä ja yhden pysähdyksen taktiikalla nousee ylös 180 porrasta. Hengästyy myös, mutta käynee lihaskuntoharjoituksesta, joten ei valita.
Joten, kun eilen ei ollut mitään sähköä saatavilla, ajattelin, että nyt on hyvä hetki kahvikupilliselle. Kattila tonkan alle, vesi riittää puoleen väliin kattilaa ennekuin loppuu. Kattila tulelle- kaasu loppu.
Sen verran närästi, että en vaihtanut vesitonkkaa, vaan soitin miehelle töihin ja tilasin kaasupullon.
Sen jälkeen istahdin sohvalle ja olin ajattelematta yhtään mitään.
Ritarini toi töistä tullessaan kaasupullon, kantoi sen yläkertaan,vaihtoi vesitonkan ja keitti kahvit. Elämässä kaikki hyvin.
PS: Nyt odottelemme vain sitä hetkeä, että kraanasta ei tule pisaraakaan. Ei valtakunnan sähköä, ei vesipumppua. Siitäkään ei kannata stressata. Aika kotirouvana ei ainakaan käy pitkäksi.
5 comments:
Huh huh....ja täällä valitetaan pienestä! Onneksi kohta teillä alkaa loma ja sähköt toimii ja puhdasta juomavettä saa suoraan kraanasta :)
On teilla arkielama joskus vaikeaa.
Tai ilmeisesti aika useinkin. Meilla noita rappujakin taitaa olla yli 300. Onneksi sahko toimii, kaasu tulee ja vesikin kraanassa on ihan juomakelpoista, vaikka jostain kumman syysta monet ostavat tonka/pullovetta ihan turhaan (mielestani).
Kirsikka, se on tietysti suhteellista, se pienuus :). Puhuttiinkin juuri miehen kanssa, että ollaan menossa all inclusive-lomalle Suomeen ...tosin se ruokapuoli pitää vielä ulkoistaa :).
Anu, siis oikeastaan joka päivä on jotain ja huonommaksi vain menee.Teillä siellä on ihan luksusta, viileydellä muistan keskusac:tä, täällä mennään yhdellä, jolla nippa nappa viilenee makuhuoneet, kun genulla ollaan ja enempää ei ampsit riitä..Tosin me joimme sielläkin pullovettä.
Ja minä kun juuri meinasin valittaa itikoista + muista pörriäisistä... Nyt laitoin suun suppuun ! t: Tiina
Tiina, kunhan tulen Suomeen, valitan hyttysistä :)
Post a Comment