the last day

Tänään on viimeinen päivä, jolloin voi maksaa rekisteröitymismaksun kouluun.
Voi ja pitää lienevät nyt venyviä käsitteitä.
Luulen, että koululla nähdään erään suomalaisen äidin toimesta sellainen roolisuoritus, että ne ihan oikeat näyttelijätkin mykistyisivät.
Tarkoituksena ostaa meille vähän aikaa, että saadaan lisätietoa uudesta tänne avattavasta koulusta.

Siinä koulussa kun on rehtorina lasten nykyisen koulun vararehtori, muutama mukava opettaja, ulkomaalaisia lähetystyöntekijöitä ja luvassa on myös ulkomaalaisille lapsille oma linjansa.
Miinusta on vain se, että koulun sijainti on huono.

Mutta en kyllä tiedä miten voi äitinä antaa lasten olla koulussa, jonka kristilliset arvot ovat keikahtaneet joksikin muuksi. En tiedä onko tämä nyt tätä paikallisuutta vai vallanhimoa. Koulua johtaa tohtori xx, joka on irtisanonut ihmisiä uskomattomista syistä ( Oltuasi opettajana x vuotta, eläkkeesi kertyy x verran. Nyt nämä pitkäänpalvellutta 10 opettajaa on irtisanottu, ettei ks.yhteisö tarvitse maksaa heille tätä lisärahaa). Tohtori on palkannut uuden rehtorin, joka on kuulemma mukava mutta jota tohtori xx pitää talutushihnassaan. Tämän lisäksi hän on potkinut opettajat pieneen luokkahuoneeseen vain rakentaakseen itselleen entisestä opettajanhuoneesta vastaanottotilan. Voin vielä mainita, että tämä tohtorismies on jo suututtanut aika monta vanhempaa. Toivottavasti myös jonkun sellaisen, jolla on sananvaltaa yhteisön sisällä. Lienee sanomattakin selvää, ettei tuo tohtorismies pidä minusta, hankalista kysymyksistäni eikä ystävyydestäni koulussa olevien ulkomaalaisten lähetystyöntekijöiden kanssa. Minut on jo merkattu. Puolellani on enää ulkomaalaisuus ja se, että lapset ovat arvosanoiltaan luokan kärjessä. Suomalaisuuden tohtori on rinnastanut viikingeihin, mutten ole tohtinut korjata asiaa, pelätköön rauhassa.

Eli uusi koulu jatkaa sitä, mihin olemme tottuneet. Vanha koulu aloittaa uuden kauden, jossa vallalla on uudet ei niin kristilliset tai toista huomioonottavat arvot. Suurin osa pikkumiehen ulkomaalaisista luokkakaverista ottavat suunnan sisäoppilaitoksiin, tyttären paikalliset ystävät jäävät vanhaan kouluun. Pikkumies tahtoo Suomeen, tytär haluaa olla täällä.

Sanoisinko, että meillä on isohko pähkinä pureskeltavana.
Aikaa lienee pari päivää.
Eikä meillä yleensä jätetä mitään viime tinkaan...(tähän ei saa sisko kommentoida.)