Kirjoitin ylös sanoja, pyyhin niitä pois.
Join kupin kahvia, ehkä sen kolmannenkin.
Nappailin kuvia olohuoneen pöydän päällisistä.
Pyörin internetissä vailla päämäärää tai ajatusta.
Vain todetakseni, että siinä vaiheessa, kun oli pakko lähteä hakemaan lapset, se aamun ensimmäinen ajatus, ennen mitään pohdintaa tai miettimistä, oli se ainoa vastaus.
Joskus kannattaisi katsoa lähelle.
4 comments:
Niinhän se usein on; kannattaa luottaa vaistoon ! Se osuu usein oikeaan. Oletko löytänyt jonkun konkreettisen vastauksen ? Tai ehkä se on kirjattuna tuohon vihkoosi ? t:Tiina
Olen KOKO saamarin illan vääntänyt alustusta Sydänpiirin koulutukseen; olen kutsuttu puhumaan vastasairastuneen kohtaamisesta ja peloista; EI ihan liippaa näitä meikeläisen perushommia...Toivottavasti en nolaa itseäni ! Peukkuja saa pitää !
Tiina, no siinähän se oli, kirjattuna kalenteriin. Työreviirin laajentumista - hyvä sinä, josko uusi ura urkeaisi ? Pidetään peukkuja!
Valitettavasti uusi ura vaatisi niin paljon opintoja, että ei riitä into, aika eikä rahkeet...
Välillä, kun tekee jotakin muuta niin kuin tänään, voi vaikka virkistyä ja sitten on taas hyvä palata sorvin ääreen. t:Tiina
Tiina, no hei,johan sinä aloitit- mihin katosi motivaatio??? Mutta onhan tuossa hyppimisessä omat puolensa :).Hyvä jos piristi.
Post a Comment