Siitä syystä, että se on täällä ollut niin sanotusti tapetilla.
Ei itsellä mutta tässä meidän hieman laajennetussa ankkalammessa.
Olenko ihminen, joka tarvitsee täällä viihtyäkseen läheisen ystävän
vai riittääkö minulle joukko ihmisiä ympärillä?
Lopputulos on se, että minä voin olla vaikka yksin.
Sillä tärkeät ihmiset ovat sähköpostin päässä.
Ja minulla on blogi. Ja huiput lukijat.
8 comments:
Kiitos :) !!
Oikea asenne. Aika kamalaa jos ystävästä tulee hankintakysymys. Välillä on vaan helpompaa ottaa etäisyyttä ja pysytellä siellä missä parhaiten viihtyy. Kiva kun sinä olet siellä :) Mukavaa päivän jatkoa!
Satu, jotenkin tuntuu, ettei ihmiset osaa olla yksin tai eivät viihdy itsekseen. Outoa.
Totta puhuen, nythän huijaan, minulla kun on blogi, jossa tapaan päivittäin mukavia ihmisiä...elän siis täysin virtuaalitodellisuudessa...:)
Neljän lapsen kotiäiti osaa olla yksin ja nauttia siitä täysin siemauksin:D.
Blogiystävät on käteviä, sillä ne voi avata olemaan silloin kun haluaa ja pystyy ja pitää poissa elämästä silloin kun ei ehdi ja ei sovi.
Minusta on kummallista, että virtuaalimaailmasta on oikeasti tullut elämässäni tärkeä. Etenkin kun, tunnustetaan nyt tässä, saarnaan lapsille, kuinka heidän tulisi mieluummin viettää aikaansa oikeassa elämässä, eikä luulla, että tietokoneen kautta voi oikeasti elää...
Me hupsahdimme tänään lumiseen Boluun ja hurvittelemme nyt oikeassa elämässä oikeiden ystävien kanssa seuraavat päivät. En vain malttanut olla käymättä kurkkaamassa ensin mitä sinne nettiin kuuluu:). Heips!
Blogimaailma on kyllä mahtava.Tähän on niin tottunut,ja vaikkemme olekkaan tavanneet,niin tunnut mukavalta naapurilta sieltä rajan toiselta puolelta:) Ja ihanat kukkakuvat!
Mietin pitkään tätä ystävyys-juttua ja tarvitsevuus-kysymystä; ei ollutkaan helppo juttu ?! Minulla on lapsuudenystäviä; sukulaisia, joista on tullut ystäviä; naapuriystävä; lukioaikaisia ystäviä ja oma perhe sekä joitakin työkavereita, joita ehkä voisi varovasti kutsua ystäviksi. Kuulosta paljolta ?! Ei kuitenkaan ole sitä, mutta kun tekee ihmissuhdetyötä ja päivät päästään kyselee ihmisten kuulumisia, ei millään jaksa aina vapaalla tehdä muuta kuin olla hiljaa hiljaisuudessa; radion äänikin voi olla välillä sietämätöntä... Silti kaipaa ystävää, joka joskus kysyisi juuri minulta, että "Miten voit ?" ; ne ihmiset on harvassa...Taidan olla todella säälittävä näin aamutuimaan, mutta tältä tuntui tänä aamuna. t:Tiina
Amen!
Mine, meillä lapset ovat vielä onneksi ulkona virtuaalimailmasta mutta huomaan sen olevan muuttumassa.
Oikeista ystävistä , sellaisista jotka ovat tärkeitä kannattaa nauttia aina kun vain mahdollista. Virtuaalimaailma on ja säilyy täällä :).
Yaelian, Blogimaailma on ollut mulle pelastus :).Pitäiskö meidän järjestää blogitreffit Kyprokselle :)?
Tiina, katsos saman hoksasin. Ystäviä, tai sanotaan vaikka tuttuja on paljon mutta niitä ihan oikeasti hyviä ja tärkeitä, jotka kykenevät vastavuoroiseen ystävyyteen, niitä tyyppejä ei sitten olekaan monta.Eikä se ole säälittävää. Täällä minä teen just sitä mitä minä haluan muttei minun tarvitse kenenkään kyljessä kulkea :).
Lissu, tämä sopikin tähän just hyvin.
Yksi yksinolemisesta nauttiva ilmoittautuu. Oikeastaan minusta on kätevää, että ne rakkaimmat ystävät ovat kaukana - jaksaisinko olla niin intensiivisesti läsnä jos tapaisimme useammin? Arkisin toki nautin, että minulla on täällä muutama melkein ystäväksi luokiteltava kaveri, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia arjen mutkista, mutta oi nämä ihanat arjen hiljaiset hetket!
Aloitin muinoin blogin osin pitääkseni yhteyttä kaukana oleviin "vanhoihin" ystäviin. On vain osoittautunut kovin yksipuoliseksi, sillä vaikka he sitä välillä lukevatkin niin ainoastaan kaksi kommentoi, hekin harvakseltaan. Sen sijaan olen saanut paljon uusia ystäviä, joiden luo pistäydyn melkein päivittäin ja hekin, kuten sinä, jätät ihania viestejä. On mahtava saada tätä vertaistukea ympäri maailman!
Tsemppiä sinulle ja rauhallista arjen jatkoa!
Post a Comment