Ranteen lämmittimet valmiit. Vihdoinkin.
Aurinko kuvissa harhautusta,
taivaalla sitä ei ole näkynyt muutamaan hetkeen.
Kuvat viime viikolta, jolloin purin toisen kappaleen kolmannen kerran.Ja sitten neljännen.
Joskus ( tai siis aina) kannattaisi laskea aloitussilmukat.
5 comments:
Voi miten kauniit lämmittimet! Ja noita edellisen kirjoituksen neitokaisia ihailin myös. :)
Mutta aloitussilmukoista huolimatta lopputulos voi olla kaunis. Minusta tässä oli nyt jotain filosofista. Saamme elämässäkin aloitussilmukat ja niillä sitten mennään...siis minähän en tiedä neulomisesta mitään.
Rillipään nettikielto peruttu ! Tä oli neidin arviointikeskustelu ja kiitettävistä heltyneenä kohtuuton rangaistus peruttu ! Kummitäti voi hengittää rauhassa... t:Tiina
Siivotaan viikonloppuna yhdessä ja yritetään kunnostautua pitämällä kämppä siistinä ; porukalla !
Kauniit kuvat! Ja lämmittimet varmaan kauniit.Eilen opetin 10-vuotiasta tyttöä kutomaan,voi sitä iloa kun hän lopulta sen oppi:)
Mirva, kuva kaunistaa :). Neitokaisille jäi haaleat silmät, mutta nykyisillä on tummat ja tietävät.
Kirjailijatar, tuo sinun ensimmäinen virkkeesi oli filosofinen, totta. Minäkään en tiedä mitään neulomisesta, virkkaamisestakin alkeet :).
Tiina, hyvä, että armoa tuli. Porukalla parempi!Siivousintoa kaikille!
Yaelian, kiitos, hyvä sinä, mä voisin tulla oppiin myös.
Post a Comment