Olemme hiihtäneet, lapset ainakin kilometrin yhtäjaksoisesti, ylä- ja alamäkeä.
Minäkin kokeilin, perinteisen suksilla ja vapaan sauvoilla. Sitä edellinen hiihtokertani taitaa olla vuodelta 1987. Kaaduinkin, seisoaltani. Varsinainen moka.
Kaikkein parasta taisi olla mäen lasku. Se tunne kun vauhti vähän kiihtyy, poskilla tuntuu pieni viima. Harmikseni lupasin viime viikolla lääkärille, että käytän järkeäni. Isoon laskettelumäkeen ei siis ole menemistä, vauhdin hurma kun veisi mennessään, ainakin sen järjen.
Ja tämä lumi. Valkoista puuteria, pehmeää pumpulia.
5 comments:
Ihanaa olisi päästä hiihtämään,ja etenkin luistelemaan. Vaikka vain viikoksi,ei sen enempää.Parasta totella lääkärin ohjeita;D'
Nautinnollisia hetkiä teille lumisessa maisemassa.
Rakastan juuri tätä puuterilumen aikaa!Se lentää ja kannattaa askelia pehmeäsi uusille teille.
(En osaa hiihtää ,,en koskaan oppinut:)
...Voi sentään ! Kumpa olisi ladulle ehtinyt ! Viikonloppu meni opinnäytetyön ideapaperin kimpussa... Ainut viima mikä tuntui oli otsalohkossa paineista ja hiuksissa, jotka harmaantuvat ja harvenevat tehtävä tehtävältä...
...Varo nyt Hyvä-Ihminen sitä selkääsi !...
Ano, keksi nyt jo nimimerkki, hyvä ihminen. Itseasiassa meinasin tulla lainaamaan suksiasi kun ajattelin ettet niitä kuitenkaan tarvitse :). Mutta hei, olet jo pitkällä, hyvä sinä.
Juu, varon, vaikka liikeradat ja muut ovat luokkaa erinomainen.Se puhelinsoitto olisi riittänyt..
Anteeksi Yaelian ja Maria, kirjoitin kyllä mutta taisn myös deletoida kommentit, vahingossa.
Yaelian, tästä lumilomasta on tehtävä perinne. Ja luistelu, se on ihanaa.
;Maria, tuo lumen pehmeys on jotain todella ihanaa..
Onneksi lumesta voi nauttia ilman hiihtämistäkin :).
Post a Comment