3.11.10

***

Herään aamulla klo 4.00 enkä saa enää unta.
Kuulen lehden tulon postiluukkuun, kuulen äänet porraskäytävästä.
Päivällä kuulen myös miehen heränneen kello 4.00.
Välimatkaa on tuhansia kilometrejä.

Mitäköhän universumi tahtoi meille kertoa?

9 comments:

Anonymous said...

...ja tuota vielä kyselet...

Maria said...

Kun mies on poissa-en osaa nukkua rauhassa ollenkaan.Toivon sinulle hyvää tulevaa yötä.Nuku hyvin.
Niin kaunis tuo kuvasi!

mizyéna said...

Ikävä.

Toivottavasti pääsette pian taas perhe yhteen.

Hali.

Anonymous said...

Näkymätön side...ihana ajatus.

Kirjailijatar said...

Ajattelin juuri samaa kuin Violet. Kuva on tosi kaunis. Minä herään joskus aamuneljältä tekemään töitä, silloin on niin rauhallista ja mieli vireä.

Sateenkaari said...

Minullakin mies on nyt taas saika pitkaan poissa kotoa,joten ei tulisi mitaan,jos ei nukutuksi saisi.Hiukkasen vaikeaa se kylla on,kun tottuu siihen,etta toinen tuhisee vieressa.
Sanoisin,etta tuollaiset tapahtumat menevat siihen "yhteenkuuluvaisuuden piikkiin".

Lissu said...

Maailmankaikkeudessa on paljon semmoista, jota emme ymmàrrà. Saattaa olla vaikka kevyt hòyhen, joka on niin pitkà, ettà se ulottuu kutittamaan teità molempia samaan aikaan, tai....... Haleja

pikkujutut said...

anonyymi, :).

Maria, samat sanat.Nukun paljon huonommin mutta onneksi sentään saan nukuttua. Ja kiitos-jäkälät ovat hyviä kuvattavia, eivät liiku minnekään :).

Mizyena, ei kyllä olut ikävä olo, mutta outo :).

Piilomaja, aah, sanoitpa ihanasti.

Kirjalijatar,Tykkään niin kovin kuvata kaikkea mikä ei liiku, sopii minulle.Kiitos:). Olisi ihanaa herätä aikaiseen mutta se tarkoittaa nukkumaan menoa paljon aikaisemmin.Täytyy harjoitella.

Sateenkaari, hyviä unia sinullekin, toivottavasti kohta pääsette samaan paikkaan.

Lissu, niinpä, arvaamattomia asioita..

Vilijonkka said...

Toisen tuntemista vaikkei olekaan läsnä?