Pikkumies eräänä iltana:
Äiti, musta tuntuu, että mun aivot pysähtyy välillä.
Tulee olo, että on missannut jotain.
Ei muista tai sitten jotain tapahtuu eikä itse hoksaa, että niin tapahtuu.
Outoo.
Perin outoo, että äidillä samainen olo on lähes arkitodellisuutta.
Lueskelin blogiasi vähän taaksepäin ja selvisi, että olet toipilas ja ilmeisesti täällä kotisuomessa. Tuollainen kokemus ravisuttaa olemista ihan kunnolla, joten viimeaikaiset postauksesi saivat selityksen;)
Toivottelen pitkää pinnaa ja luottamusta omaan kroppaan, se kyllä hoitaa paranemispuolen.
Lasten suusta kuulee kyllä mielenkiintoisia lauseita aina välillä. Välillä tuntuu,että kaikki on pysähdyksissä,mutta sekin tunne menee sitten onneksi ohi.Tsemppiä!
Katriina, täytyneekin nyt skarpata mitä kirjoittaa ettei ihan mene väärille urille tai maine katoa. :).Itseasiassa taidamme olla samassa kaupungissakin..Kroppa alkaa olla ok, vähän jäykistelee.
Rva pioni, elämä kantaa, kyllä. Nyt olen vastuussa taas kaikesta yksin joten täytyy olla ekstraskarppina..mutta tuttua hommaa, joten kyllä se tästä...kunhan ei tule loskaa.
Yaelian, Kyllä tämä arki tässä rulaa kunhan taas palikat osuvat kohdalleen. Mutta tuo pimeys on ...mielenkiintoinen lisä.
7 comments:
Lueskelin blogiasi vähän taaksepäin ja selvisi, että olet toipilas ja ilmeisesti täällä kotisuomessa. Tuollainen kokemus ravisuttaa olemista ihan kunnolla, joten viimeaikaiset postauksesi saivat selityksen;)
Toivottelen pitkää pinnaa ja luottamusta omaan kroppaan, se kyllä hoitaa paranemispuolen.
Elämä kantaa, vaikka aivot olisivat "pysähdyksissä" (tuttu tunne) ja vaikka ympärillä harmaa lisääntyisi. On se ihmeellistä!
Kauniita kuvia taas!
Lasten suusta kuulee kyllä mielenkiintoisia lauseita aina välillä. Välillä tuntuu,että kaikki on pysähdyksissä,mutta sekin tunne menee sitten onneksi ohi.Tsemppiä!
Katriina, täytyneekin nyt skarpata mitä kirjoittaa ettei ihan mene väärille urille tai maine katoa. :).Itseasiassa taidamme olla samassa kaupungissakin..Kroppa alkaa olla ok, vähän jäykistelee.
Rva pioni, elämä kantaa, kyllä. Nyt olen vastuussa taas kaikesta yksin joten täytyy olla ekstraskarppina..mutta tuttua hommaa, joten kyllä se tästä...kunhan ei tule loskaa.
Yaelian, Kyllä tämä arki tässä rulaa kunhan taas palikat osuvat kohdalleen. Mutta tuo pimeys on ...mielenkiintoinen lisä.
Eikä mitä - väärille urille just pitkään välillä mennä :).
Tietä käyden tien on vanki,
vapaa on vain umpihanki...vai mites
se nyt menikään.
Upeita kuvia olet ottanut taas!
Pimeys - en kyllä tiedä kestäisinkö Suomen syyspimeää enää, vaikka siinä hieno oma tunnelmansa onkin.
Tai noh, tuo oli vähän dramaattisesti sanottu - toki kestäisin, jos siellä asuisin.
Lempi Sveitsistä
Lempi, kiitos.Eikä yhtään dramaattista. Minä jo sanoin miehelle, etten tiedä pystyykö tässä enää Suomessa asumaankaan :).
Ei se tietenkään mene väärille urille, lukija vaan on ollut välillä laiskana ja ihmetteli, mistä mahtaa olla kyse;)
Juuri aidot tunteet ja erilaiset vastoinkäymiset ja niistä selviäminen on blogien parasta antia. No kuvat on myös.
Post a Comment