Tämän kesän kysymys:Millä säteellä lapset saavat liikkua pois kotipihasta ?
Ovathan he jo 10- ja 7- vuotiaita.
Mutta.
Kotipiha on kaupungin keskustassa.
Ei puhelimia käytössä.
Lapset ovat joutuneet elämään liiankin suojattua elämää, pakosta.
Silti.
Ensimmäinen omatoiminen reissu lähipuistoon onnistui yli odotusten.
Tulivat ajallaan hengissä takaisin.
Kuulen ja tunnen, kuinka napanuoraa venyy venymistään.
7 comments:
On varmaan niin erilaista päästää heitä liikkumaan täällä kuin siellä. Napanuoran venymiseen ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tottua siihen,vaikkei se helppoa olekaan..
Kyllà teidàn jàlkelàisenne pàrjààvàt missà vain! Reviirin on hyvà kasvaa juuri Suomessa. Haleja
Saman edessä olemme mekin kohta.
Tai en nyt vertaa arkeamme täällä teidän arkeenne siellä, mutta ymmärrät kyllä.
Saa nähdä.
Nuo ovat kyllä niin tottuneet menemään vain aikuisten kanssa etteivät ole muuta ehdottaneetkaan!
Yaelian, joka kesä reviiri on laajentunut mutta nytpitäisi ehkä laaeta yhä vain.Siellä toisaalla ei juuri reviirejä laajennella mihinkään suuntaan, valitettavasti.Kyllä tähän on vain totuttava, äidin siis.
Lissu, kyllähän nuo varmaan pärjäävät ja jos Suomessa olisimme olisivat jo varsin itsenäisiä..On vain huoli, että omaavatko tarpeeksi silmää eri asioille..
Piilomaja, ongelmaa ei ole tuolla toisessa maassa,se on niin selkeä tilanne ettei juuri lähikauppaa pidemmälle yksin mennä. Mutta täällä nyt hoksasivat että monet samanikäiset menevät ja tulevat täysin yksin. Siitä se sitten lähti.
Lapsilla reviirin laajentaminen on pitka prosessi.Sita tapahtuu hiljalleen koko ajan.Varmasti nauttivat vapaammasta olostaan siella Suomessa.
İhania lomapaivia.
Samoja mietitään täälläkin! Esikoinen (12v.) saa mennä ja tulla jo aika vapaasi Porvoossa (anoppila ja ex-kodin pihasaunan kaupunkitukipiste ovat melkein keskustassa), muttei tosin löydä mihinkään ilma kaveria apuna. Olin niin ylpeä kun hän tällä viikolla kävi 8 v. kaverin kansssa kirjastossa ja toi siskoillekin äänikirjoja! Keskimmäinen (9v.) on sen verran boheemi, etten uskaltalla häntä mihinkään päästää yksin, tai edes kaverin kanssa. Päätyisi varmaan jokeen uimaan...
Mutta toisiaan, riippuu varmaan kaupungista. Vieraassa maassa ja kaupungissa, outojen tapojen ympäröimänä, mitä Suomi meidän lapsille on, niin täytyy tarkkaan miettiä, ettei liikaa luota vain muttei myöskään liikaa varo. Helsingissä meidä tytöt ovat ihan pyörällä päästä ja hösäivät kaiken oudosti. Mutta Pariisissa huomasin esikoisen jo pärjäävän hienosti... Neljä asuttua vuotta antoi siihen valmiudet, vaikkei silloin yksi mihinkään kulkenutkaan.
Ihanaa lomaa teille! Ja lapsille sopivia kaupunkiseikkailuja.
Kummilapseni ovat fiksuja ja pärjäävät jo "pihan ulkopuolella", joten napanuoraa voit hyvin löysätä, vaikka se toki voi sydäntä raastaa...
Post a Comment