Omaan nopean kävelytahdin. Sukuvika. Näkisittepä äitini tai olisittepa nähneet mummoni. Minä löntystelen heidän verrattuna. Mies väittää, että olen singer-ompelukone, kävelyrytmini on kuullemma sama kuin koneen ääni.Aamulenkit, noin +/- 10 km taittuvat kävellen, juosten tai hölkäten. Intervalleina tai tasaista menoa. Yleensä yksin, joskus kera tutun. Molemmissa on puolensa.
Mutta siihen en veny, että hidastaisin tahtia. Lenkki on lenkki, silloin ei löntystellä. Puhuminen on sallittua ja suotavaa mutta tahti ei saa hiljentyä. Tässä asiassa olen melkoinen nipottaja. Yksinkertaisesti siitä syystä, että se tunti minkä lenkillä olen, on minulle henkireikä. Tahdon tuntea tehneeni jotain.
Kanssasisarilta on nyt painostusta, että lenkkeilystä tulisi yhteinen juttu. Kimpassa käveltäisiin, 3-5 hengen ryhmänä. Tahti määräytyisi hitaamman mukaan luultavimminkin. Uskokaaka tai älkää mutta tänä aamuna porhalsin tuhatta ja sataa ohi treffipaikan etten vain törmäisi kehenkään. Vähän kyllä nauratti.
Todennäköisesti aika näyttää miten käy tämän yrityksen kera. Syntyykö ryhmä, kuivuuko yritys kasaan vai irtisanoudunko suosiolla ? Siihen asti taidan kokeilla sprinttejä.
7 comments:
Kävellä minäkin tykkään ja lujaa, mutta juokseminen ei ole minun juttuni. Paitsi ihan tässä muutama viikko sitten mies sai huijattua minut juoskulenkille. Olen hengissä vielä. :)
Toivottavasti saat lenkkiryhmän koottua!
Minäkin kävelen nopeasti,jotkut aina valittelee sitä,mutta poikani kävelee vieläkin nopeammin!
Mä kävelin ennen tosi lujaa. Yksin muutenkin kävelee lujempaa kuin toisen kanssa.
Kävelylenkkien pidentymisen myötä kävelytahtini on hidastunut. Tahtini on vaikiintunut, ja se pysyy sama allusta loppuun. 20 kilsaa menee jouhevasti ilman että hengästyy.
Pari vuotta sitten tapasin naisen, jonka kanssa kävelin viikon verran täysipäiväisesti. Viihdyimme toistemme seurassa, ja meillä oli sama tahti.
Sama rytmi on aika tärkeä asia. Enkä yhtään ihmettele, jos sinua ei kiinnosta kävellä hitaimman mukaan. Toisaalta, hidastaminen silloin tällöin avaa näkökulmia.
Minà tykkààn làhteà ulos miten sattuu, milloin sattuu, joten olisi aika hankala sopia kanssani vakituisista lenkkiajoista. Semmoiset ex-temporet ovat minun mieleeni.
Juu, kyllä se on niin minunkin kohdalla, että kun liikkelle lähden haluan kaiken etenevän siten kuin minä haluan! Siten saan siitä eniten irti. Kahviahan voi sitten juoda vaikka kuinka hitaasti ja silloin seura on vain kiva juttu!
Nautinnollisia lekkejä!
Ei ryhmässä! Siis minun mielestäni.
Olen samanlainen kuin sinä. Pitää tuntea että tekee jotakin. En halua odotella hitaampia.
Pikkusisko, juokseminen voi olla kivaa tai kamalaa, riippuen päivästä. Suosittelen jatkamaan, nyt kun olet jo aloittanut :).
Yaelian, no kun asia on just toisinpäin, mieluummin omassa seurassa..tiedän, olen vähän tylsä tyypi :).
_hoya_, tuota tarvitseekin kokeilla, pidempää lenkkiä,sitten Suomessa.Täällä ei oikein ole reittejä tarjolla. Seurasta- on täällä pari kenen kanssa tahdin saa samalle pituudelle mikä on ihan mukavaa. Sunnuntaikävelyitä (hitaampaa kävelyä) harrastetaan lasten ja kameran kanssa :).
Lissu, totta, on aamuja jolloin ei huvita yhtään niin sitten voikin yksin ollessaan tehdä mitä lystää.Mitä siitäkin tulisi, jos toinen haluaisi vetää täysillä ?:)
Vilijonkka, sinä sen sanoit.Kahvilla voi käydä erikseen :).
Piilomaja, no ei millään. Jos joku vielä asian esittää sanon suoraan ei.Vaikka tulisi päälle kasa jotain.Nih!
Post a Comment