Eilen illalla suuntasimme tyttären kanssa koululle katsomaan tämän vuoden näytelmän. Olemme nähneet Romeon ja Julian, Oliver Twistin ja nyt pääsimme musikaaliin. Luvassa oli Annie.Neljä kuukautta sitten halukkaat oppilaat ilmoittautuivat mukaan ja siitä alkoi harjoittelu. Muistan ystäväni, joka toimi ohjaajana, miettineen miten hän löytäisi kaikille halukkaille roolit ja miten ylipäätään koko musikaali toteutuisi.
Hän teki sen, löysi rooleihin oikeat oppilaat ja oppilaat vastaavasti tekivät parhaansa. En edes voi sanoa kuka oli paras sillä kokonaisuus oli täydellinen. Laulut, koreografia ja roolisuoritukset. Upeaa! Viikon parhaat naurutkin saimme.
Kotimatkalla eräs neiti kysyi, ollaanko me vielä täällä silloin kun hän on seitsemällä luokalla. Onneksi ja toivottavasti näytelmäkerhoja löytyy muualtakin. Samainen tytär kun totesi tänään, että on ihanaa kun on harrastuksia.
5 comments:
Ihanaa ettà on harrastuksia! Tuohon edelliseen postaukseen sanoisin vain - jotain - syvàn huokauksen kera!
Harrastus on aina hyva,on se sitten mika tahansa.Arvokasta tekemista tuollaisen musikaalin tekeminen onkin.
LIssu, :).
Sateenkaari, ja jos vielä on erilaisia niin aina parempi. Totta, minusta on myös hienoa, että nähdään aikaa ja vaivaa. Tuotto lahjoitettiin vieläpä hyväntekeväisyyteen.
Sama oli muuten meidänkin tyttöjen esityksen kanssa, tuotto meni hyväntekeväisyyteen eli sairaalasirkukselle, joka käy esiintymässä ja tuomassa iloa lastensiraaloissa ja lastenkodeissa. Montakos vuotta täytyy tyttäresi vielä malttaa odottaa vuoroaan?
Vilijonkka, fanitan täysillä sairaalaklovneja..se on loisto idea.
Kolme vuotta olisi odotettavana mutta villi veikkaus on että silloin saatetaan olla jo jossain muualla ja ehkä näytelmäkerhoonkin on jo osallistuttu.
Post a Comment