Tänä iltana tapahtunutta:Puhelin soi noin 20 minuuttia ennen kun tyttären pitäisi olla takaisin luokkaretkeltä vuorille.
Äiti, meiltä loppui just bensa. En kuule mitä sanoit. Täällä on kamee melu. Me ollaan jossain pimeässä keskellä ei mitään, tien reunassa. Toinen bussi tulee takaisin. Ei meillä mitään hätää. Pusi ja hali.
Miehen mennessä tytärtä vastaan, bussi saapuu aikataulusta 45 minuuttia myöhässä. Autosta laskeutuu 60 pingviiniä lasittunein katsein. Bussin kuljettaja katsoo suoraan eteensä puristaen yhä edelleen rattia vaikka moottori on ollut jo tovin sammuneena. Matkalaiset tuoksuivat niin oksennukselle kuin miesten partavedelle ( minkä piti itseasiassa olla ilmanraikastajaa).
Ensi vuonna uudestaan...
3 comments:
Voi pieniä poloisia.
Kommentoin muuten nyt tähän yhtä aiempaa postausta, kun ehdin nyt vasta lukea monta putkeen. Sitä Libanonin tsunamia pelättiin viimeksi elokuussa 2007. Olin silloin Beirutissa ja ihmiset olivat ihan hysteerisiä. Sinänsähän se on mahdollista, mannerlaatta kun menee sopivasti rannikolla edustalla ja sellainen on tapahtunutkin jotain 500AD, mutta voi hyvä isä sitä kohkauksen määrää. Oli Facebook-ryhmäkin, missä mietittiin jo evakuointeja ja muuta. Se sitten laantui taas, hetkeksi.
Nythän oli muuten Välimerellä se kahdeksanmetrinen aalto, joka tappoi pari turistia risteilyaluksessa. Mietin, että oliko se maanjäristyksen seurannaisia vielä vai talvimyrskyjen.
Miten muuten voivat tämän kesän sotahuhut? :)
Hyh ja huh. Kokemusta rikkaampina kotona, koko luokka?
Mites on, tuleeko teillä huoli tuollaisten puheluiden jälkeen? Täällä ovat nimittäin matkapuhelimet tiukasti kielletty luokkaretkillä. Miksi, en tiedä. Mutta juuri tuollainen puhelu saisi minut hyppimään seinille.
Maiku, enemmän säälin kyllä oettajia ja bussikuskia ;).
Olenko ymmärtänyt väärin, kun minun mielestä se laatta menee maan läpi? Täytyy tsekata.
Joka tapauksessa hysteria yllättää aina välillä näissä tsunami/maanjäristysjutuissa, nyt taas laantui tullakseen sitten uudestaan.Minäkin taidan muistaa sen edellisen jutun.
Kesän sotahuhut ovat vielä kaukainen asia, selvitään nyt ensin tästä vuoden ensimmäisen alkukolmanneksen sotauhasta :). Puheet sen kun kovenee ja lihakset pullistuu.
Vilijonkka, tytär oli odottanut tätä jo kaksi vuotta mutta unelma taisi realistua oikein kunnolla.
Lupa on ottaa pelikoneita yms..mukaan mutta omalla vastuulla. Ja jos puhelinta ei olisi saanut ottaa, olisi tytär jäänyt kotiin.
Ihme kyllä, huoli ei ollut puhelun jäleen suuri kun saimme suurin piirtein tiedon missä ovat. Tosin jo mietimme josko mies olisi mennyt vastaan mutta sitten ei kuitenkaan. Mutta suoraan sanottuna, tässä maassa ei pidä yhdestäkään kouluretkestä kaupungin ulkopuolelle mutta yritän luottaa ettei mitään tapahdu.
Post a Comment