Uups, tänään paljastui viikon valhe.Varmaan vähän vahingossa.
Minulle on yhä edelleen suuri mysteeri miten ihmiset osaavat valehdella silmääkään räpäyttämättä. Tietoisesti johtaa harhaan. Miten kateus voikaan olla voimista suurin. Miten paljon opportunisteja mahtuu tähän pieneen piiriin missä elämme. Miten ihmisistä kuitenkin paljastuu puolia, jotka on tiennyt olevan olemassa mutta halutessaan ajatella positiivisesti ei ole halunnut nähdä.
Suuri mysteeri on sekin, miksi minä saan näistä paljastuvista tapauksista aina päänsäryn. Kunnon ohimojumputuksen. Hetkellisen ärsytyksen potenssiiin sata. Sen jälkeen tympeän maun. Viimeiseksi väsymyksen.
Tosin pitäisihän minun muistaa. Takaraivosta kumpuaa eräät sanat, jotka kuulin yhdeksän vuotta sitten : Do not trust anyone, not even me. Tietämättään tämä uusiseelantilainen mies, miehen kollega, antoi viisaimman neuvon, mitä olen koskaan tarvinnut näissä kuvioissa elämiseen.
8 comments:
Ikävä piirre ihmisissä.On aikamoinen pettymys,kun ihmisistä paljastuu yhtäkkiä vähemmän miellyttäviä asioita..
Valehteleminen on minulle itselleni myös vieras kasite.Joskus on pakko pieneen valkoiseen valheeseen,mutta mmuuta en hyvaksy.
On ihmisia,joille valehteleminen on niin totunnaista,etta valehtelee aivan jatkuvasti.
Punaista naen tallaisen kohdatessani.Jos valehtelija on vieraampi,niin olkoon,mutta jos laheinen,niin en hyvaksy olenkaan.
Tanaan oli jollakin ongelmia blogien kanssa.Mina sanoin,etta toimii,mutta eipas toimikkaan.Paasen toisten ja omaan blogiini,mutta uutta juttua en paasekkaan kirjoittamaan.Jotain haikkaa on liikkeella.
Jep. Ain akun luulen nähneeni lähes kaiken, joudun aina hämilleni vastaavanlaisessa tilanteessa. Voi sinua!
Pettyminen ihmiseen on tyrpeellistà, niin tyrpeellistà. Toisaalta, jos ei luota kehenkààn, se on mielestàni vielà tyrpeellisempàà. Shame on him/her! Kuiteskin, kannattaa taas yrittàà - luottaa nààs. Haleja koko sakille.
Auts. Ei kiva. Surullista.
Kuva on aivan herkku, kuitenkin!
Minusta on vuosien mittaa tullut epäluuloinen, en enää luota vaikka pitäisi. Tätä naputelessani näen kyynisyyteni oikeastaan hyvinkin selvästi. Harmillista, itse kun olen typeränkin rehellinen, perhe aina nauraa kun en osaa edes valkoisia valheita päästellä.
Luottamusongelmaan vaikuttaa myös kulttuurierot (ymmärrän kyllä ettet nyt tarkoittanut niitä). Ameriikkalaiset höpöttävät kaunista mitä sylki suuhun tuo, ruotsalaisille kaikki on superruusuista ja tunnelmallista, kiinalaiset eivät koskaan puhu mistään ongelmasta vaan kaikki painetaan villaisella... Itse asiassa olen tainnut alkaa hieman eristäytyä.
Viisaasti päästeli uusseelantilainen! Parempaa loppuviikkoa teille!
Yaelian, en tiedä tuliko yhtäkkiä mutta yllätti joka tapauksessa.
Sateenkaari, minusta ei ole enää edes valkoisten valheiden esittäjäksi.Jään kiinni siitäkin.Ylipäätään en ymmärrä miksi edes pitää valehdella, mitä /ketä se palvelee?
_hoya_, ei minulla mitään hätää,tuntuu vähän karmaisevalta sanoa, että näihin tapauksiin on jo tottunut :).
Lissu, toki on ihmisiä olemassa joihin voi luottaa mutta nämä ns. tuttavat pysyvät sellaisen sopivan välimatkan päässä. Tässä tapauksessa taisi tulla jo maan nilkkaan, että hieman hymyilyttää näin sivusta katsoen.
SAtu, harmillista on.Ja kuvasta tykkään minäkin :).
Vilijonkka, minä olen miettinyt, onko tässä kyynistynyt vallan liikaa mutta en oikeastaan usko että olen, tuskin sinäkään. Luulen, että ruusunpunaiset lasit ovat tipahtaneet silmiltä ja osaa olla realistisempi tälläisten kanssakäymisten kanssa. Kun ei odota liikoja, voi joskus ehkä yllättyä positiivisesti.
Ja ne kulttuurierot ovat sitten oma lukunsa, ah, herkullisia juttuja. Allekirjoitan nuo kaikki mitä kirjoitit ja sitten voisi lisätä wanna be-hyvä tyyppi australialaiset, elämästä nauttivat italialaiset, hieman arogantit espanjalaiset, aina hymyilevät korealaiset jne...
Ja me sitten eristäytyvät suomalaiset listassa mukana. :)
Post a Comment