Eilinen päivä toi kevyttä väriä kasvoille. Kun aurinko tänään pysyy pilviverhon takana voi keskittyä mystisesti kadonneen askartelulehden etsimiseen. Tosin juuri äsken auringon säteet pilkahtivat esiin, joten ehkä suunta onkin ovesta ulos...*
Hieman mietityttää kuinkahan tulen, sitten joskus, selviämään ensimmäisestä talvesta kokonaan Suomessa. Ja jos tälläinen asia mietityttää ihmistä, joka on aina nauttinut pakkasesta ja lumesta, niin mitähän muuta on sopeutumislistalla.
13 comments:
Suunnitelmissa on siis,etta asut joskus kokonaan Suomessa??
Me ollaan valilla asuttu Suomessa,ja ainakin minulle talvi on ollut tosi vaikea.
Mutta eihan sen tarvitse niin olla sinun kohdallasi.
Sateenkaari, kyllä me Suomeen palaamme.Olemmehan täällä vain miehen työn vuoksi, ilman mitään siteitä tähän maahan.
Mielenkiintoista on nahdä, selviääkö "kivuitta" kun sitetn joskus palaa.
Äidilleni vaikeinta oli ihmissuhteet. Hän ehti tottumaan espanjalaiseen rytmiin ja sosiaalisiin kuvioihin. Milloin palaatte?
Paluumuutto on varmaan jokaisella erilainen kokemuksineen ja tuntemuksineen.
Siina ovat vaikuttamassa niin monet asiat.Ja nekin jokaisella erilaiset.
Mitaan ei voi yleistaa.
Mutta luulen,etta jokainen kokee kuitenkin jonkinlaisia sopeutumisvaikeuksia.
Oma asenne on tarkea.
Vaikka minulle Suomeen muutaminen ja siella asuminen on ollut vaikeaa,niin ei kuitenkaan mahdotonta.Kun on ollut mahdollisuus(mies turkkilainen) valita asuinmaa,niin olen halunnut talla hetkella valita taman Turkin.
Ja ehkapa tama mahdollisuus siella taustaalla onkin ollut vaikuttamassa siihen,etten ole halunnut jaada Suomeen.
Jos ei ole suuria siteita nykyiseen asuinpaikkaan on paluu helpompi.Mutta helppoa se ei ole,etenkään ilmaston kannalta.Minähän olen asunut pariin otteeseen eri maissa ja sitten taas Suomessa,jossa vaikeinta minulle oli talven pimeys ja pituus.
Nythän täällä tosiaankin on pakkasta ja lunta jo melkein enemmän kuin nautittavaksi... Parempi kuitenkin tämä, kuin märkä loskatalvi.
_hoya_, ei vielä tietoa paluusta mutta jossain kohtaa.Mennään vuosi kerrallaan.
Sateenkaari, paluumuutto on varmasti jokaiselle omanlaisensa ja kutensanoit asenne ratkaisee. Ennakoida tietysti voi ja esim. omalla kohdalla lapset on jo ilmoitettu Suomessa englanninkieliseen kouluun jotta kielitaito säilyisi ja ympäristössä olisi monikulttuurista elämää. Tosin varmaa ei ole mistä itsemme sitten löydämme.Voi olla joku muukin maa.
Yaelian, olemme olleet jo useamman vuoden ajan valmiita vaihtamaan maata muttei sopivaa perhemaata ole tullut vastaan.Syksy voi olla raskasta aikaa mutta taannoin kun olimme evakossa syksy meni tosi nopeaan, joten silloin ei ainakaan ahdistanut mutta toisaalta oli niin paljon muuta ajateltavaa.
Joskus pohdin tàtà kahden maan vàlillà liehumista. Voi aina puistella pòlyt siità maasta, jossa alkaa joku asia tòkkià. Toisaalta semmoinen jalka siellà toinen tààllà estàà esimerkiksi rakkaan harrastuksen: kasvien/puutarhan hoitamisen! Uskon sinun solahtavan Suomeen kuin kala Vàlimereen!!! Mukavaa huomenna alkavaa viikkoa.
Lissu, oi, kovasti kiitoksia sanoistasi. Juuri olin tässä mielessäni ajatellut kesämajaa jossain..tosin pitäsi ensin mennä töihin, jotta voisi tienata mökin maailmalta ;).Nauti.
Me emme vakavissamme ole ajatelleet Suomeen muuttoa, mutta toki aina toisinaan leikin ajatuksella siinä mielessÄ että yritän kuvitella mitä se olisi.
En kyllä suorana sanottuna osaa arvutella mikä se totuus sitten olisi.
Jotenkin ajattelen että varsinkin sitten kun vaikka vanhempani ovat jo kuolleet (jonka toivon olevan kaukana edessä pÄin)niin minusta saattaisi tuntua aika "orvolta" Suomessa. Ehkä tottuisin uudelleen mutta kyllä se saattaisi vaikeaa olla.
Me keskustelemme jatkuvasti miehen kanssa milloin palaisimme, vaikka vain muutamaksi vuodeksi Suomeen. Tekisimme niin lähinnä lasten suomalaisen identiteetin ja suomalaiseen kulttuuriin juurruttamisen vuoksi. Mutta mutta, niin on monta asia joka siellä mättää ja jo kesälomien aikana alkaa ahdistaa kun kaikkien pitää toimia samoin, omistaa muka samanlainen auto, remontoida tietyllä tavalla kotinsa, eikä lehtiä voi lukea maan asioiden hoidosta ärsyyntymättä ollenkaan. Se mikä taas auttaisi sopeutumista olisi varmasti sukulaiset ja muutamat rakkaat ystävät. Talven pimeyttä ja vihanneslaarin tylsyyttä en uskalla edes ajatella. Ja toisaalta, puhdas ilma jota hengittää, voi, sitä kaipaan.
Pieni pako-osoite ulkomailla kuulostaa loistoidealta!
Pikkusisko, anteeksi vallan mahdottomasti, en huomannut sinun kommenttiasi kuin vasta nyt. Toden totta tälläinen talvi voisi olla veikeää monen lumettoman vuoden jälkeen.
Violet, teillä onkin varmaan erilainen tilanne kun esim. meillä.Meidän juuret ovat Suomessa. Enkä edes tiedä onko Suomi se viimeinen kohde, jotenkin sitä niin vain olettaa.
Vilijonkka, aika ajoin meilläkin, että milloin..Tätä nykyä sen sanelee lasten koulu tai lähinnä se missä vaiheessa ei oppi riitä enää.Toisaalta ei elämä täällä ole missään mielessä normaalia, joten minun silmiin nähden normaaliin eloon olisi kiva jo palata.
Onneksi olemme säilyneet tuolta pitäisi olla samallaiset jutut..ahdistaisi varmasti. Ahdistukoot muut siitä miten me emme ole samaan muottiin kolahtavia, eikö vain?
Puhdas ilma, puhdas ruoka ja vapaus liikkua, niitä kaipaan minä.
Ja se pakopaikka on loistoidea, täytyneekin alkaa työstää asiaa..
Niin siis tuo "sama auto" tuli mieleen kun ostin kaksi kesää sitten sellaisen 1500 euron, 350 000km ajetun farmarin, joka vie ja tuo meidän porukkaa kesäisin ja jouluisin loistavasti, vaikkei ovia saa lukkoon ja on ruma kuin mikä. Niinpä naapurin isännät avoimen halveksivasti naureskelivat joululomalla, että vieläkö te tuolla... En vain käsitä mitä järkeä olisi hankkia kalliimpi sinne seisomaan, sitä paitsi emme ole autoista yhtään kiinnostuneita.
Post a Comment