Eilen aamulla lähetin ystävälle tekstiviestin ja hetken päästä puhelin soi. Itkun sekaisella äänellä ystävä selitti, että veli on hengissä mutta tuttavaperheen mies on menehtynyt. Empatia, mukana eläminen, tunteiden jakaminen ja tsemppaus olivat sen puhelun aiheet. Puhelun päätyttyä huokaisin syvään.Illalla huomasin Haitin tapahtumien päässeen ihon alle. Vaivihkaa olivat löytäneet teflonissa aukon ja liukuneet sisälle. Ei sitä normaalissa olotilassa huomannut mutta onnistuin tekemään lässähtäneitä muffinsseja. Tiesin jo taikinaa vatkatessa että ei onnistu mutten saanut itsestäni irti korjaavia toimenpiteitä.
Onneksi tänään on päivä uusi ja kenties uunissa paistuu tusina kauniisti kohonneita muffinsseja.
Vai täytyyköhän kokeilla vasta huomenissa. Kaiken varalta.
4 comments:
Elàmà on arvaamaton! Surua ja iloa. Ajatukset ovat olleet Haitin miljoonien ihmisen hàdàssà. Haleja
Sääli haitilaisia,jotka tuon järistyksen lisäksi ovat kärsineet muutenkin niin paljon.Täälläkin jännitetään löytyykö sieltä raunioista täkäläisiä kadonneita,muutama sellainen on vielä. Onneksi ystäväsi veli selvisi...Tsemppiä uudelle muffinisatsille.
İhminen on hyvin pieni ja taysin avuton luonnonvoimien edessa.
Tuntuu todella pahalta ja surulliselta.Kun viela itsekkin asuu maassa,missa tuollainen voitapahtua mina paivana hyvansa,niin elaa hyvin myötatuntoisesti.
Halaus Antalyasta.
Lissu, sitahan se on..arvaamatonta.
Yaelian, toivottavasti mahdollisimman paljon eloonjaaneita saadaan raunioista ylos. Muffinien sijaan etsin miehelle ja minulle tyopaikkoja Haitin suunnalta :).
Sateenkaari, olen tassa tiukasti tutkinut paivittain alueen maanjaristystietoja ja toistaiseksi voi hengittaa vapaasti. Samanlainen jaristys taalla ja tuhot olisivat vastaavanlaiset.Ei halua edes ajatella.
Post a Comment