Aina valilla se iskee. Tulee selan takaa, yllattaa ilman varoitusta.Sormet naputtaa, katse tiukasti ruudussa.
Huokauksia, ihastelua.
Tyrmayksia, taystyrmayksia ilman selityksia.
Sivut vaihtuvat, kuvat yksi toisensa jalkeen.
Talle kuumeelle ei loppua viela nay.
Silla jossain tuolla maailmalla on se meidan koti.
Se mika tuntuu kodilta jo kun sinne ensimmaisen kerran sisalle astuu.
Ensin olisi vain paatettava milla paikkakunnalla se koti sitten on.
Ja se kuulkaa vasta vaikea paatos onkin.
5 comments:
Toivottavasti se oikea koti löytyykin...ihana talo tuossa kuvassa!
Minulle tulee aina toisinaan samanlaisia ajatuksia. toive paikasta, "josta ei lähdettäisi enää".
(En ole vakuuttunut siltikään että sellainen olisi hyväksi minulle!)
Mutta niin, mikä maa, mikä kaupunki...ja sitten ne kaikki muut "mikä"....
Kotikuumeilua??!! Spostissa lisàà asiasta. Baceja kaikille.
Varmastikaan ei ihan helppoa. Mutta kyllä sen sitten tietää, kun asiat asettuvat omiksi. Hurmaava tuo kuvan talo!
yaelian, kylla se loytyy, sitten kun on sen aika, nain uskon. Talo on paakaupungista.
Violet, tama on tata minun osittaista tympaantymista naihin kalustettuihin vuokra-asuntoihin...tahtoo jotain mihin voisi panostaa enemman mutta mutta..sitten joskus siella jossain :).
Lissu, vaihtelunhaluisuutta, sita :)
Satunkaa, kylla sen tietaa, nain uskon itsekin:). Talo on kuin karamelli.
Post a Comment