Aamuni aloittaa lenkki. On aloittanut jo viimeiset kolme vuotta. Tapa, joka ajoittuu lasten kouluvuoteen, hiipuu tai unohtuu loma-aikoina.Lapset ensin kouluun, sitten kuulokkeet korville, aurinkolasit silmille ja mars matkaan. Kavellen, sauvakavellen, holkaten tai juosten. Sama reitti. Sama, jo hieman tylsa reitti yha uudestaan. Koululta keskustaan,kahvilan kulmalta kaannos vasempaan rantatielle ja eteenpain kohti liikenneympyraa. Pyorahdys ympari siella ja kodin nurkilla uusi pyorahdys. Kerran tai kaksi. Samaa suoraa edestakaisin.
Tahan asti olen heittanyt lenkin ilman suurta rasitusta. Aloin kuitenkin epailla kuntoani kun tiettyyn matkaan meni melkein tunti kavellessa. Ylikunnosta ei mitenkaan voinut olla kyse vaan mietin jo ties mita syyta vauhdin hidastumiseen. Kunnes mies teki tarkistusmittauksen. Yhden suunnan pituus onkin 2 km, mika tarkoittaa etta lyhyin lenkkini onkin 4,5 km pitka luulemani 3 km sijaan ja pisin lenkkini 12 km luullun 9 km sijaan.
Ja tiedon myota lenkkeilysta tuli suorittamista. Ei hyva ollenkaan. Jopa ajatus puolimaratonista kavi mielessa muutamana aamuna. En tahdo liittya siihen 40+ -porukkaan, jotka innokkaasti treenaavat maratonille. Tahdon takaisin rennot aamulenkkini, ilman suorittamishinkua.
Ja mieluusti jo heti huomenaamulla.
6 comments:
Aamulenkki on hyvä tapa.Teenhän minäkin tavallaan aamulenkin,suoraan sängystä melkein noustuani,kun koira vaatii aikaisin aamulla ulos,mutta eihän se ole sama asia.Kuumuudessa on aika vaikeaa lenkkeillä.Eksän kanssa täällä asuessa puolentoista vuoden ajan vuosikymmenen alussa teimme joka aamu kunnon aamulenkin ja viikonloppuisin 20km rantaa pitkin.Olinkin silloin huippukunnossa nykyisen melkein rapakunnon sijaan......Lenkkeilystä pitääkin nauttia,ilman että siitä tulee suorituspaineita...
Oooohhh, syvä kunniotuksen kumarrus! Mä haluisin juosta. Se on ihanaa. Mikä mua estää? Laiskuus ja itsekurin puute :-)
Voi, pitäs päästä lenkille, mutta täällä on ihan liian pimeää, kun tulen kotiin ja aamulla en jaksa nousta.
Olen saanut rumalankavirkkaukset valmiiksi ja VIHDOIN alkaisin tehdä sinulle sitä hyvän mielen virkkausta, Hiljalle sain jo valokuvataulun lähtemään ja oman lahjani sain jo kesällä. Aika kuluu, mutta lupaukset pysyy. Olen menossa Helsinkiin, voisin katsella sieltä langat, jos kerrot vähän suosikkivärejä ja materiaaleja. Olisin lähettänyt sähköpostia, mutta profiilissasi ei oluut s-osoitetta.
Eikun sittenkin oli s-postiosoite! Palasin katsomaan, oletko vastanuut ja huomasin, että olihan se osoite tuolla. Huh, mikä höpsö minusta on tullut! Vai lienenkö aina ollut.
Yaelian, no niinpa lenkkeilet, koiran kanssa se lienee kaksinverroin mukavampaa. Otin tanaan gps-laitteen mukaani, jotta saa kilometrit ja mies tuumasi ne nhtyaan, ettei kunnon kilometrivauhtia viela loydy...kiitos kuumuuden sanon mina, ei vaan jaksa.
_hoya_, tama on naita kotirouvuuden hyvia puolia :). Ja PAKOTAN itseni sinne kavelylle/lenkille. Muuten kuntoni olisi surkea.
Tuike, Suomessa olin paljon laiskempi, taalla ei ole niin paljoa velvoitteita.
Etka mikaan hopero ole, ilman sinua, siella ei olisi vielakaan meiliosoitetta, oli jonnekin itsestaan kadonnut. Kiitos vinkista.
Minä jo meinasin liittyä tuohon porukkaan muutama vuosi sitten, hilkkua alle nelikymppisenä.
Ymmärrän oikein hyvin mistä sellainen tarve tulee. Ennen omaa kokemusta en tajunnut.
Mutten sitten alkanutkaan.
Ihan hyvä sekin oli.
Post a Comment