Olin tänä vuonna jo huokaista helpotuksesta, kun tavanomaista asuntokuumeilua ei tullutkaan, pikemminkin päinvastoin. No, en sitten huokaissutkaan. Viimeisten viikkojen ajan on mieli ollut myllerryksessä.
On mietitty olisiko, ehkä, kyllä, toimii, idea hyvä, kaikki seinät pois, reikä siihen,ei mitään järkeä sittenkään, reikä umpeen, liian kallis, liikaa remontteja tulossa.Huvi ja hyöty miinukselle. Ei siis meidän juttu. Ilman niitä lisäneliötä on siis elettävä. Mutta mikä parasta. Ei edes harmita.
Ja kun niistä mietinnöistä päästiin, sama rumba uudestaan. Makee, todellinen perhekoti, rauhallinen alue, tulee mieleen lähiö,osoite on kyllä just se mikä pitäisi ollakin tuolla alueella, remontteja tulossa siihenkin, kaatuisi sekin väliseinä, siihen voisi tehdä aukon, montaa kivaa juttua ja aika monta porrasta.
Tätä ei onneksi tarvitse päättää nyt. Seurataan kuumeen kehitystä.
2 comments:
Tuo tauti tuttu täälläkin. Epidemiologisesti mielenkiintoinen, sillä tarttuu vain talon naisväkeen ja kiertää aviomiehen vuosi vuoden jälkeen kaukaa. Mitä lie vitamiinia nappaa.
Outi, meillä miehellä on havaittavissa lievää oireilua mutta pääasiassa aivan vääristä kaupungeista hän hakee näitä kohteita. Täytyisi rokottaa tuollaista oireilua vastaan.
Post a Comment