9.8.09

kesän hulluin lupaus

Toisinaan ei kannata sanoa ääneen ajatuksiaan. Ei sitten ollenkaan. Yksi asia kun voi johtaa toiseen. Parin toisiinsa liittyneen keskustelun tuloksena lupauduin kutomaan maton. Ihan oikean maton.Vanhoista lakanoista. Serkulle, joka varmasti muistaa.Lupautui myös lakanansa repimään..

Onneksi tälle lupaukselle ei ole aikarajaa. Sitten joskus. Ja ne omat taidot? Jos sitä yläasteikäisenä kykeni kutomaan poppanarepun niin kyllähän sitä keski-ikäisenä yhden maton valmiiksi saa.

Luulisin.

9 comments:

Jael said...

Vau,jännää nähdä sitten kuva valmiista matosta.Onko sulla ihan ne laitteet sen tekemiseen?

Satu said...

Aivan takuulla! Hauskaa! Se on lystiä puuhaa!

Lissu said...

Takusti onnistuu. Olethan suomalainen! Onkos sinulla omat kangaspuut?

pikkujutut said...

Yaelian, no kangaspuita ei löydy omasta takaa mutta eiköhän paikan jostain keksi. Mutta kuvaa saat odottaa jonkun vuoden :).

SAtunkaa, mukavaa oli jo silloin poppanaa tehdessä. Hieman raskaampaa, luulen niin, on tämän maton kanssa. Onneksi koosta ei ollut puhetta, joten voin harjoitella pienellä.

Lissu, asetit nyt paineita :).Ei ehkä ihan kansantaito tuo kangaspuilla kutominen mutta yritystä ja suomalaista sisua löytyy omasta takaa. Luotan, että jostain saan vuokrata paikan (käsityökeskukset tai jotkut).

Elena said...

Kuulostaa mieluisalta tehtavalta. Matonkutominen on NIIIIN rentouttavaa. Ihan oikeasti. Sellaista toistuvaa liiketta, pehmeaa paukuttelua ja jalkea tulee hetkessa.

_hoya_ said...

Hienoa! Tsemppiä!

violet said...

Toivon ettei siitä tule kuin minun kitaralupaukseni.
Ostin kitaran kun oli 38 ja lupasin että opin soittamaan sitä edes välttävästi ennen kuin täytän 40. Nyt täytän 42 enkä ole tehnyt asialle vielä mitään.
Ei, kyllä sun matto valmiiksi tulee!
Uskon siihen enemmän kuin tähän omaan kitarointiini.

Pikkusisko said...

Varmasti saat maton aikaiseksi!

pikkujutut said...

Elena, itseasiassa mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä mielenkiintoisemmalta se tuntuu.

_hoya_, kiitos, jo näin ennakkoon :).

Violet, omalla kohdalla samainen juttu kävi maratonin juoksemisen kanssa.Ensin ajatus oli että 24:sena vetäisen sen ja no, en vieläkään ole sitä 42 km:ä juossut.Enkä varmaan juoksekaan kun se on jotenkin niin pop nykyään. Ei siis mitenkään mun juttu :).

Pikkusisko, kyllä valmista tulee, mutta milloin..