Sinne ne lapset taas lähtivät. Kavereille ja kavereiden kanssa kauppaan, jäätelöä ostamaan. Kyllä he osaavat, niin nuo sanoivat ja menivät.
Osaavathan he,ihan varmasti. Moni samanikäinen on jo konkari. Mutta nuo pumpulissa pidetyt, tajuavatko kaikkia vaaratilanteita. Huomaavatko katsoa tietä ylittäessään liikkuvia autoja, kiertävätkö kaukaa puiston laitapuolen kulkijat, muistavatko vaihtorahat ja tulevat ehjinä takaisin kaiken tuon jälkeen.
Tämä napanuoran venyminen onkin rankempaa äidille kuin lapsille.Täytyy vain luottaa ja uskoa. Toivoa parasta. Olisiko tähän hommaan tarjolla turvaverkkoja ja henkisiä pelastusliivejä ? Ostaisin muutamat.
Osaavathan he,ihan varmasti. Moni samanikäinen on jo konkari. Mutta nuo pumpulissa pidetyt, tajuavatko kaikkia vaaratilanteita. Huomaavatko katsoa tietä ylittäessään liikkuvia autoja, kiertävätkö kaukaa puiston laitapuolen kulkijat, muistavatko vaihtorahat ja tulevat ehjinä takaisin kaiken tuon jälkeen.
Tämä napanuoran venyminen onkin rankempaa äidille kuin lapsille.Täytyy vain luottaa ja uskoa. Toivoa parasta. Olisiko tähän hommaan tarjolla turvaverkkoja ja henkisiä pelastusliivejä ? Ostaisin muutamat.
8 comments:
Ilmeisesti siihen ei ole tarjolla turvaverkkoja, eikä henkisiä pelastusliivejä. Kyllä minäkin olisin ne ostanut. Ja sitten ne vielä sanovat, että huolet kasvavat lasten kasvamisen myötä.
Turvaverkkoja tai -liivejä ei ole missään kaupan! On vain ihmisiä, joihin turvautua. Silti huoli jälkeläisistä kestää hautaan asti. Sen jälkeisestä en tiedä. Jos on liian 'turvallinen' verkko, se voi ahdistaa ja liian suurisilmäisestä tipahtaa läpi. Lisäksi yksi ja sama verkko sopii yhdelle, mutta ei toiselle. Semmoinen tuntosarvi omalla otsalla (tai kaksi) voisi olla hyvä. Semmoinen kasvaa vuosien varrella. Kait.
Minä on toinen jolla on kokemus tästä että toisessa paikassa verkkoa on yksinkertaisesti vaan pidettävä kireämmällä kuin toisessa paikassa.
Eikä verkkoa voi lennossa vaihtaa. Ei osaa.
Pitkasta aikaa blogistaniassa ja pitihan sinunkin luokse tulla piipahtamaan katselemaan ja lukemaan kuulumisianne :)
Terkkuja !
Niin, olipa tämä hienosti aateltu...
Kuristava olo , kunnes iltapäivällä tekstari "Kotona", kun sanoin ettei enää tarvitse soittaa, kun pääsee kouluun saakka...Ja hän aloitti jo kolmannen luokan...
Se on rankkaa ja turvaverkko olisi ihana. Mutta täytyy vaan päästää, kaikista kammottavista vaara-ajatuksista huolimatta...niisk.
Pitäisikö perustaa Huolestuneet Äidit- piiri?
Meillä taas täällä on turvallisempaa kuin siellä. Täällä voin päästää turvallisesti leipomoon, kirjakauppaan ja maitoa hakemaan. Mutta suomessa napanuora kiristyy enemmän. Pienessä tuppulassa omakotitaloalueella tunnen olomme turvallisemmaksi kuin Helsingin kaduilla.
Ainut vaaratekijä täällä on liikenne mutta tässä omalla alueella sekin on vain pikkuteitä ja vähän autoja.
Pikkusisko, eihän siihen taida olla mitään apujuttuja ostettavissa, opittava vain elämään. Enkä edes halua ajatella tulevaa, tässäkin on jo tekemistä :).
Lissu, meidän turvaverkot ovat muualla ja on rakennettava uusia,ventovieraista, mutta eiköhän se tässä pikkuhiljaa..ja tuntosarvet jo kohta taipuvat, ovat sen verran pitkiksi kasvaneet.
Violet, ei sitä osaa vaihtaa lennosta, ei millään mutta rajoja voi laajentaa, onneksi edes niitä.
Satunkaa, jos perustat, liityn heti jäseneksi :). Minä varmaan joskus sitten Suomeen palattuamme vien lapset ensimmäiset viikot kouluun...voi olla kyllä että jää yritykseksi.
Mizyena, meillä verkko on kirea toisaalla, yksin ei mennä minnekään.Täällä, kaupungin keskustassa se löysenee reippaasti vaikka hirvittääkin,siis minua.
M'man, pahoittelut, jäit välistä.Olipa mukava kuulla sinusta.
Post a Comment