Naissa meidan expat-sosiaalistumisympyroissa mies ja mina olemme erilainen,outo pari. Yhteista historiaa meilla on takana lahes parikymmenta vuotta, olemme ensimmaisessa avioliitossa, meilla on yhteiset, ainoat lapset ja tulemme viela samasta maasta. Tallaisen taustan omaavia pariskuntia ei ole montaa naissa ympyroissa.Tavallisempaa on se, etta pariskunnan osapuolet tulevat eri maista, eri mantereilta. Ikaero puolisoiden valilla on yleensa huomattava.Lapsia on sinun, minun ja meidan. Miehille avioliitto on, jos ei toinen niin, vahan enemman. Nama nain karrikoiden.
Yleensa en tallaisiin asioihin kiinnita huomiota, mutta nyt muutamassa yhteydessa olen jaanyt miettimaan eroavaisuuksien mukanaan tuomia asioita. Milta tuntuisi, jos lapseni eivat puhuisi aidinkieltani ja eivatka voisi kommunikoida isovanhempiensa kanssa, joita nakisivat vain muutaman vuoden valein. Millaisen suhteen muodostaisin mieheni lapseen, joka on itseasiassa minua vanhempi. Miten kommunikoida miehen sukulaisten kanssa kun yhteista kielta ei ole.
Parisuhde vaatii molempien osapuolten panostuksen ja joskus vahan enemman. Niinpa nostan hattua nain omana haapaivana niille pariskunnille, jotka loytavat vastaukset kysymyksiin ja elavat onnellisina omassa suhteessaan.
10 comments:
Onnellista hääpäivää!
Mielenkiintoisia ajatuksia.Poikani ollessa pieni hän ei tosiaankaan osannut äidinkieltäni(nyt puhuu sitä ensimmäisenä kielenään)ja tuntui välillä hieman hankalalta.Tuo että lapsipuoli olisi itseään vanhempi,tuntuu niin kummalta....
Onnea omana hääpäivänäsi! Ihan oikeasti on mahtavaa, että olette näin monen vuoden jälkeen yhdessä koko perhe! Se on aika harvinaista tänä päivänä.
Jäin miettimään omaakin tilannetta ja omaa laajentunutta perhettäni, johon lasten isästä erottuani olen saanut lähipiiriini exän uuden ja kohta kuvioihin tulee heidän lapsensa, joka on siis meidän lasten sisko tai veli, puoliksi..
Mieli palaa aina siihen aikaan kun elämä oli yksinkertaisempaa, oli vain me= minä ja hän sekä meidän yhteiset lapsemme.
Yaelian, eraankin pariskunnan ikaero on reilusti yli 2o vuotta, miehella avioliittoja takana, joten siina se.
Sooloilija, avioliittovuosia takana huomattavasti vahemman.Itsekin meinasin saada kahvit vaaraan kurkkuun kun mietin, etta todellako vuosia on jo noin paljon.
Nakokulmani on laajentunut erittain paljon kun olen paassyt sivusta seuraamaan naita ehka jossain tapauksissa perin juurin tavanomaisesta poikkeavia liittoja. Mika sitten onkaan tavanomaista tana paivana.
Mikä on pitkän liittosi salaisuus?
Meille tulee 18 vuotta tayteen tana syksyna. Omat vanhemmat eivat koskaan onnistuneet suhteissa (montakin eroa molemmilla) mutta mina aina uskon avioliittoon. <3 Hyvaa haapaivaa teillekin! Aika vaan lahentaa, eiko?
_hoya_, heti kun keksin, kerron sen :).
Sansku, taytyy tunnustaa, etta ensimmaiset kymmenen vuotta elimme avoliitossa ja varmaan olisimme siina muodossa edelleenkin, jos Suomessa olisimme. Naimisiinmeno oli pakon sanelema juttu.Mutta samaa mielta olen, aika lahentaa.
Oi, ihanaa hààpàivàà. Tàmà on meidàn kihlajaispàivà. Aivan totta puhut, ettà harvemmin sità enàà nykypàivànà lòytyy ydinperheità juuri noissa oloissa missà kuvailit. Onnea vielà kerran :D
Myohaiset onnittelut, toivottavasti ehtii. Yritin jo eilen, mutta blogger oli eri mielta.
Ehka te olette nyt se "epatavallinen pari" monimuotoisten ja moninkertaisten liittojen keskella.
Ai niin, ONNEA! :-D
-s-, kiitos samoin, onnellista kihlajaispaivaa.Paikallisvaestostakin aika monessa avioliitossa on vanhempi mies,nuorempi vaimo.
Elena, kiitos. Tottapuhuen ei tama epatavallisuus onneksi mitenkaan haittaa.
_hoya_, kiitos sinullekin:).
Post a Comment