Jokaisessa maassa turvallisuustilanne voi muuttua seuraavan 24 h aikana kriittiseksi. Jos Suomessa prosentiaalinen mahdollisuus tallaiselle on nolla, taalla se on 99,9 %. Mutta tieto(?) ei elamaamme ohjaa, vaan luo sille raamit.Ulkoministerion matkustustiedote maalle kertoo, etta turvallisuustilanne maassa on epavakaa, eika tanne juuri nyt suositella matkustamista. Nakyyko epavakaus meidan elamassamme ? Juuri nyt tai siis viela, ei. Elamme arkea totuttuun tapaan. Lapset koulussa, liikkuminen kaupungissa on ihan normaalia. Toki meilla on nyt, niinkuin on aina, vetta isoja tonkkia varastoituna, kaapeissa kuivamuonaa, ruokatarvikkeita sen verran, etta parjaamme useamman paivan ilman kaupassa kayntia, jos sellainen tilanne tulee.
Matkustustiedotteen kanssa olen eri mielta siita, etta pimealla liikkuminen on turvallista. Meidan kaupungissa on talven mittaan ollut suora piikki ylos pain lahinna naisiin, ulkomaalaisiin, kohdistuneissa hairinnoissa. Yhtamielta tiedotteen kanssa olen siita, etta valokuvaamiseen suhtaudutaan talla hetkella negatiivisesti, jopa vainoharhaisesti.
Onko turvallista ? Suhteellinen kysymys. Arki menee omalla painollaan ja joskus saattaa jopa unohtaa hetkeksi millaisissa oloissa elaa. Sitten kun jotain tapahtuu, muistaa taas missa sita ollaan. Kun mistaan ei ole varmuutta, kasvattaa se epavarmuuden sietokykya.
Pelottaako ? Toisaalta voi pelata ihan kaikkea, toisaalta ei ole mitaan konkreettista mita pelata. Naina vuosina on tapahtunut asioita, joita ilmankin olisin voinut elaa. Koettuani ne, elan kuitenkin yha. Asioita tapahtuu. Eika pelolle kannata ylivaltaa antaa, muuten jaa elama elamatta.
Matkustustiedote kokonaisuudessaan loytyy taalta .
8 comments:
Ihmisten selvitytymiskyky on ihmeellistä. Onneksi. Piikkilangat uhkaa ja suojaa! Äitini on kertonut paljon elämästään sodan aikana. Edesmennyt isäni kertoi, kuinka hän saattoi vielä vanhana herätä hikisenä kesken painajaisunta. Hän oli alle 18, kun alokkaana rintamalle joutui ja kuinka oli pakko tappaa tai tulla tapetuksi. Elämä on tässä ja nyt! Olipa se kummalla puolella piikkilankoja tahansa. Lissu
Olenkin usein miettinyt miten teillä sielläpäin on turvallisuuden tunteen suhteen. Tuo,että kuvaukseen suhtaudutaan negatiivisesti, miten se ilmenee?
Hyvää ja rauhallista viikonloppua!
Lissu,sinapa sen sanoit.
Yaelian, jos kuvaat ja jonkun mielesta se ei ole hyva homma, poliisi tai sotilaat paikalle ja kameran sisallon saa esitella.Nyt ei enaa esittelyt riita,kamera lahtee kasista ja paasee poliisilaitokselle...
Turvallisuus ja turvallisuuden TUNNE ovat eri asia, se on selvä.
Joskus se on hyväkin.
Omalla kohdallani esim. niin, että tilastojen mukaan Brysselissä tapahtuu aivan valtavasti asuntomurtoja ja kaduilla taskuvarkauksia (joiden yhteydessä yhä useammin väkivaltaa) mutta koska kumpikaan ei ole sattunut kohdalle enkä ole edes nähnyt...niin niitä ei "ole".
Hmm....
Tästä voi ajatella että
- minulla on typerä, naivi suhtautuminen asioihin
- että laitan pään pensaaseen
- että en anna pelolle valtaa ainakaan ennen kuin jotakin tapahtuu.
Silloin kun viela asuin Amsterdamissa luin jostain ulkomaisesta matkaoppaasta etta siella taytyy pitaa varansa taskuvarkaiden varalta ja etta muuta rikollisuutta on myos paljon (jarjestaytynytta sellaista, likvidointeja yms.). Nopeasti sen oppi etta laukussa ei kannata pitaa kukkaroa, tai sitten pitaa olla useamman vetoketjun takana tai sitten etutaskussa, mutta muuten elama siella ei kovinkaan vaaralliselta tuntunut.
Tarkeinta tuollaisissa varoituksissa lienee se, etta on tietoinen vaaroista, mutta ettei anna sen hallita elamaansa. Maalaisjarki varmasti auttaa: kukkarot piiloon, arvokkaimmat korut puseron alla ulkona liikuttaessa ja kameralla ei kannata rehvastella
Ihana olisi kun olisi jo "maassa rauha ja ihmisilla hyva tahto". Mutkun ei niin ei. Elama jatkuu parhaan mukaan. Kuinka kauan tulette asumaan siella? Onko suunnitelmissa jossain vaiheessa muutto?
Violet, jos taalla pelolle antaisi vallan, ei taalla pystyisi olemaan ja elamaan.Toisaalta tieto etta pinnan alla tapahtuu, vaikuttaa siihen miten on ja elelee.Esim. mina en lahde enaa yksin kavelylle kameran kanssa. Mutta muuten normaalisti.Ehkapa samoin sinulla veratuskuvallisesti.Taalla muuten, ihme ja kumma, taskuvarkaita ja asuntomurtoja on yllattavan vahan. Asuntomurrot tulevat aaltoina ja kohdistuvat meilla yleensa ulkomaalaisiin.
Paevi, aivan. Itseasiassa tuo matkustustiedote hieman hymyilytti, koska mekin olemme alueella jossa ei edes saisi olla :).
Sansku, kysymysmerkkeja vastauksisksi..ei tietoa. Jos hyva paikka loytyy, minne menna perheena, voimme lahtea heti.
On mielenkiintoista myös kuinka eri ihmiset aistivat turvallisuuden. Esimerkkinä lapseni. Pariisissa he olivat minussa kiinni kuin takiaiset, eivät minnekään uskaltaneet yksin mennä, edes se kieltä osaava 10-vuotias. Esikoinen ei uskaltanut jäädä edes yksin kotiin kun käväsin alakerran leipomossa, vaan lähti aina "seuraksi". Pekingissä halusivat 10- ja 7-vuotiaat heti toisena päivänä lähteä keskenään pyöräilemään. Eivät tunteneet paikkoja, osanneet kieltä, tienneet mitään mistään, mutta tunsivat olonsa silti turvalliseksi!
Post a Comment