Pikkumiehen ensimmainen sanelu, englanniksi. Sanat olivat seuraavat sun, ant, ten ja tent. Kaikki olivat oikein kirjoitettuna, ainoastaan e- kirjaimet nurinpain. Ei tullut tarraa, kukkaa tai oikeinmerkkia vaan sanat taytyi kirjoittaa uudelleen. Jokainen nelja kertaa.Taa aiti on nyt hieman surullinen. Tsempattu kun on, ei kauheasti pakottaen mutta aina kotilaksyt tehden.Pikkumiehesta lukemaan opettelu on maailman tylsinta puuhaa juuri nyt. Motivointikeinona uudelleenkirjoitus on tuskin mikaan parhain tassa tapauksessa. Ehka sita e-kirjaimen oikeinkirjoitusta olisi kannattanut treenata ensin, ihan kirjoituksen kannalta. Varsinkin kun arabian kieli on vaantamassa kirjoitusta nurinkuriseksi.
Selvisi myos, etta ensi vuoden ekaluokkalaisten odotetaan osaavan lukea kouluun tullessaan. Taman kevaan suosituimmaksi kirjaksi tullee Hauska Matka-aapinen. Jos ei muuten niin huijaten. Kirjoittamisessa auto ja isi onnistuvat jo ihan ilman auttamista. Toivoa siis on.
6 comments:
Harjoittelu tekee mestarin, varmaan myös sen e-kirjaimen suhteen!
Hyvää lämmintä ja aurinkoista viikonloppua!
Tuota jaksan kyllä ihmetellä, että lukea pitää osata kun menee kouluun. Minusta sen ei pitäisi olla niin. Omatkin lapseni oppivat lukemaan ekaluokan jouluun mennessä, sitä ennen osasivat kouluun mennessä vain satunnaisia sanoja lukea..
No onpa ihmeellistä, että ekalla luokalle mentäessä pitäisi jo osata lukea ja kun puhutaan vielä kuusi vuotiaista eikä seitsemän kuten suomessa, eikö?
Tsemppiä harjoituksiin. Meilläkin arabia sotki aluksi ensin opittua suomen kirjoitusta esikoisella mutta ei enää. Kyllä se vaan jäsennoityy jossain vaiheessa. Nuoremmat opettelevat vain arabiaa ja ranskaa ja sitten jo englantia. Suomeen ei jää valitettavasti aikaa.
Meilla ovat molemmat valilla kirjoittaneet kirjaimia ja numeroita takaperin eika siita ole koulussa sen kummemmin huomauteltu, paa-asia etta tietavat mista kirjaimesta on kyse
Yaelian, eihan siina muu auta kun harjoitella ja vanhempien oppia motivoimaan :).
Sooloilija, talla vuosiryhmalla on vahvempi kielipohja ja oletus on, etta lapset lukevat tullessaan ekaluokalle. Todellisuudessa nain ei tule olemaan.Eroa KG ja koulun lukemaan opetuksessa ja siina on ongelmakohta, josta olemme sanoneet ja puhuneet koululla.Koulun supervisiirit taman tietavat ja tiedostavat, milla ratkaista ongelma on viela auki.
Mizyena, kouluun menivat ovat 6-vuotiaita,suomalaisittain eskarilaisia. Pikkumiehella alkaa myos ranska, joten oppimisen helpottamiseksi oli hyva, etta lukutaito olisi hanskassa. Arabian suhteen emme stressaa, se on meilla neljannen kielen asemassa. Suomi ja englanti ensin, ranska sitten.Mutta kaikki mika paahan jaa on positiivista.
Paevi, niinpa. Minusta uudelleenkirjoituttaminen meni vahan overiksi kun poika muuten sanat osaa ja normaalisti e:nkin oikein kirjoittaa. Puh ja pah, sanon mina.
Miten kurja tapa "motivoida". Ja ei ihme, että äiti on hieman surullinen. Mä kans niin kovasti aina mietin näitä täkäläisiä metodeja ja motivointia. Täällä esim. kuvat pitää olla väritetty just eikä melkein, valkoista ei saa näkyä eikä mitään saisi olla ääriviivojen ulkopuolella. Opettaja saattaa pokkana sanoa, että joku työ on kaunis ja toinen ruma. Samoin voidaan sanoa, että luokka lauloi rumasti, otetaanpa uudestaan tämä laulu :( En tiedä pitäisikö näistä niin paljon äidin murehtia mutta minkäs teet. Yritän ainakin kotona kannustaa vaatimatta samanlaisia asioita kuin koulussa. Meidän kotikoulussa on iltapäivisin ihan tarkoituksella tosi erilainen meininki :)
Post a Comment