Al- Hosh taustalla
Palestiinalaisten pakolaisleiri
Al- JamalEdit: Tama kirjoitus sai alkunsa siita kun luin jossain blogissa kysymyksen, jossa perusajatus oli se, etta jos elama on hankalaa, tavalla tai toisella, uudessa asuinmaassa niin miksi sitten ei muuta pois,takaisin kotimaahansa.
Teen tunnustuksen.
Monet ystavat ja sukulaiset kuvittelevat edelleen meidan asuvan oikeassa Valimeren rantalomakohteessa, jossa aurinko paistaa aina. Silta se tuntuuukin niina paivina, jolloin olemme hotellin rannalla, lapset leikkivat keskenaan, vieno tuulenvire kay ja aurinko lammittaa. Ei ole huolta, ei murhetta.
Todellisuus iskee vastaan jo toisinaan rannalla, viimeistaan hotellin portin ulkopuolella. Roskaisuus,likaisuus, meluisuus, sahkottomyys, vedettomyys, kaksinaamaisuus, huijatuksi tuleminen, opetuksen taso, liikkumisrajoitukset, sodan uhka yms... Mutta ne ovat sita arkea, minka kohtaavat kaikki ne ihmiset, jotka taalla asuvat, emme vain me, ulkomaalaiset.
Hassua kuitenkin on se, etta kaikkien tuota perusarkea hankaloittavien asioiden kanssa oppii elamaan. Toisina paivina niita tuskin huomaa, toisinaan ne ottavat pahasti paahan. Toisinaan ne hankaloittavat arjen sujumista, toisinaan etsitaan sitkeasti uusia ratkaisuja. Toisinaan harmittaa, suututtaa ja niista kirjoittaa blogiinsakin.Toisinaan vaan naurattaa kun ei enaa loydy kyyneleita itkuun.
Eras asia on kuitenkin totisinta totta.Halusimme sita tai emme. Talla hetkella tama pikku kaupunki, tama maa, on ainoa paikka maailmassa, missa meidan perhe voi elaa arkea yhdessa. Vastoinkaymisista huolimatta tama tosiasia painaa vaa'assa eniten. Mieluummin nain, valilla hammasta purren kuin se, etta perheemme olisi yhdessa vain kolme viikkoa vuodessa.
Mutta otsikko paratiisi oli ehka kuitenkin liioittelua. Pienissa millimetreissa voin sen myontaa olevan totta. Laajemmissa mittasuhteissa en koskaan.
6 comments:
Ja sitten olen huomannut ihmisten luulevan elämän olevan niin ihmeen ihanasti siellä Pohjolassa. Totta, siellä ei ole sodanuhkaa eikä huijausta, mutta liikenneruuhkat, molempien vanhempien pakkoraataminen ja ankea ilmasto ovat totisinta arkea. Suo siellä, vetelä täällä. Minullekin on tärkeintä perheen yhdessä eläminen ja oppiminenkin!
Vilijonkka,me emme ole elaneet perheena Suomessa arkea paria kuukautta enempaa esikoisen vauva-aikana, joten en edes tieda millaista se meidan kohdalla olisi.Todennakoisesti juuri tuota mita sanoit.
Jokaisessa maassa on omat hyvat ja huonot puolensa. Vaikka meillakin on noita omia erikoisuuksia, pysytymme kuitenkin elamaan arkea ihan sujuvasti,ainakin toisinaan.
Vaistamatta oppii uutta ja paljon myos itsestaan, niin hyvassa kuin pahassa. ;). Tylsaa ei ainakaan ole. Toisaalta jotkut oppii saman verran vain asumalla yhdessa paikassa koko elamansa.
Kaikki tama pohdinta sai alkunsa siita, kun joitakin blogeja lukeneena jain miettimaan sita etta a) pitaako uutta asuinmaataan vain kehua vai voiko realistisesti kertoa mita nakee ja kokee? b)kaarinko ulkosuomalaisena Suomen kauniiseen pakettiin ja vain kehun vai voinko siitakin kertoa omia kokemuksiani, jotka eivat aina ole ruusunpunaisia ja sillakin uhalla, etta joku nakee sen arvosteluna?
Ihminen on sopeutuvainen eläin. Kummasti sitä tulee vain eläneeksi Suomessa ajattelematta voisiko elämä olla helpompaa muualla. Toisaalta ainakin meidän elämän realiteetti on se, että tällä hetkellä emme voi kuvitellakaan asuvamme muualla ja siihen on tyytyminen vaikka mieli tekiksi muualle.
Mä en ainakaan näe ulkosuomalaisten kokemuksia arvosteluna, pikemminkin päinvastoin. Ei näe metsää puilta -sanonta kuvaa ehkä parhaiten sitä miten tulee helposti eläneeksi Suomessa.
Minäkin tartuin tuohon blogimaailmassa puheenaiheena olleeseen "maassa maan tavalla" asiaan ja jäin miettimään kuinka kirjaimellisesti se pitää ottaa.
Itse kun olen vielä vähemmistöä asuinpa missä tahansa, mietin miten minun pitää asua ja mihin asettua, että olisin kevollinen sen maan kansalainen.
Tuohon kritisoimiseen. Minusta sitä saa tehdä ja se on ihan normaalia. Minä kritisoin asuinmaatakin ja joskus joku on sanonut, että ei sitten kun laukut valmiiksi ja lentolippu suomeen. En tarkoita kritisoimisella kuitenkaan sitä, ettenkö pystyisi tai haluaisi maassa asua vaan tosiasia on ettei sellaista Paratiisia maan päällä ole missä kaikki asiat olisi hyvin eikä mitään huonoa löytyisi.
Kivaa Pikkujutut kun välillä kirjoitat pitemmältikin. Näitä on kiva lukea. :)
Heli, totta puhuit, sopeutuvainen on ihminen. Ja jos voisimme mekin valita, haluaisimme asua ihan jossain muualla, eika se viela ole ainakaan Suomessa :). Mutta kun ei se viela onnistu, on vain elettava taalla.
Marita, niinpa, miten kirjaimellisesti sen ottaa. Jos mina ottaisin sen taysin kirjaimellisesti taalla, joutuisin elamaan vasten moraaliani hyvaksymalla monta eri asiaa, mutta onneksi ei. Ja itse asiassa ne siat mita kritisoin, niita kritisoi myos osa paikallisista taalla, kuten myos Suomessa Suomen asioita.
Taiteilen viela taman kirjoitus/kuvat valilla...;)
Tama oli mielestani kauniisti kirjoitettu. Suorasukaisuutta, noyryytta.
Oli mukava lukea sinua - yleensa kirjoitat vahemman. :)
Post a Comment