Ottamassa ensiaskeleita isänisän hautajaisissa 8/1969Isänisäni kuoli kun olin alle vuoden ikäinen. Mitään muistikuvaa ei minulle ole hänestä jäänyt. Mielikuva isoisästä on syntynyt vanhempieni ja sukulaisten kertomusten sekä kuvien perusteella. Keväällä isäni lähetti linkin, josta näkisin isoisän haastattelun. Meidän laahaavilla yhteyksillä en päässyt alkua pidemmälle ja vasta nyt kesällä näin aikoinaan televisiossakin esitetyn haastattelun. Ehdottomasti yksi tämän kesän hauskimmista ja samalla myös herkimmistä kokemuksista.
Kaikkea kivaa löytyy täältä:
1 comment:
Sukututkimus on tosi kivaa. Kaikki tieto omasta suvusta ja esi-isista on todella mielenkiintoista. Minulla ei ole ollut myoskaan isoisaa. Isan isan tapasin vain muutaman kerran ja aidin isa kuoli ennenkuin synnyin. Iso menetys. Mutta kiva kun heita voi oppia tuntemaan silti ja itse uskon etta sitten on upea jalleennakeminen seuraavassa elamassamme. <3
Post a Comment